Mikähän eilen vei aivot narikkaan noin tykkänään, ettei edes vähennyslaskupää toiminut? Eihän mun synttäreihin ole tänään enää kuin VIISI kuukautta...

Kävin eilen akvaariokaupassa, juuh... Tili keveni 260 euroa.  Että, kiitos vaan mamma ja pappa siitä tytön synttärilahjasta...  Ensimmäisen kerran todella pitkään aikaan minulla posahti jokin käämi oikein kunnolla aivoissa. Olisi kai ollut suurikin vaiva vanhemmilleni varmistaa ennen sen lahjan antamista, että se meille sopii juuri nyt. Sen sijaan he toivat kalan ja sen alkeelliset tykötarpeet meille mitään kertomatta ja lupaa kysymättä, ja kun lapsi oli saatu jonkinasteiseen hurmostilaan, niin sitten äitini kysyy, että "eihän teillä nyt sitten ole mitään sitä vastaan?". Jos ei halua olla lapsensa silmissä hirviö, niin ei kai siinä tilanteessa voi olla mitään sitä vastaan, vai voiko? Mieleni tekisi lätkäistä akvaariokaupan kuitti äidilleni käteen seuraavan kerran tavatessa ja kirjoittaa siihen tilinumeroni, että sinne sopii sitten maksaa tämä lasten akvaarioharrastus, jonka TE halusitte aloittaa.

Että näin. Jos olette havaitsevinanne jonkinasteista sarkasmia, katkeruutta ja suoranaista raivoa, älkää välittäkö. Havaintokyvyssänne ei ole mitään vikaa.

Koko ilta meni akvaarion kanssa plärätessä, mutta siellä se nyt, olohuoneemme keskeisellä kohdalla kypsymässä. Luultavasti, ajan kanssa, minäkin alan katsella sitä hyväksyen ja jopa pitää siitä, mutta toistaiseksi sitä katsoessani näen vain Visa-kuitin loppusumman... =(

****

Purin sen onnettoman jämälankaprojektini tyynesti. Pakko oli saada jokin kohde agressiolle. Nakkasin nyt jo sitten puoliutuneet kerät koriinsa ja siirsin korin pois silmieni alta. Sen sijaan aloitin uuden jämälankaprojektin, joka etenee vauhdikkaasti paksummasta langasta ja virkkuukoukulla. Siitä lisää joskus toiste.