... *viheltelee kuin Lasse Mårtenson* ja haalarit taas nurkkaan jäädä sai... tiduudiduudiduudiduu, laiskureita laulattaa...

Ai, huomenta, armaat lukijani - mitä, etteikö nyt enää ole aamu? On, on, vasta vartti sitten sain vanhat luuni ylös petistä, mutta jo sitä seikkaillaan täällä blogistaniassa. Pesukoneenkin jo ehdin napsauttaa päälle, uuni lämpenee ruoanlaittoa varten ja lukematta jääneet päivittyneet suosikkiblogit on pikapikaa käyty läpi.

Eilen oli nasta päivä. Aamupäivällä palelin jäähallissa katsomassa Esikoisen peliä, kyseessä oli "paikalliskamppailu" eli vastassa olivat Lohjan Kisaveikot. NuPS ei ollut vieraskorea, vaan korjasi voiton itselleen numeroin 2-1. Hyvää peliä, vauhtia muttei vaarallisia tilanteita. Ensi viikonloppuna onkin sitten tiukemmat paikat, on turnaus ja vastustajia tulee lähinnä Espoosta ja Vantaalta. Täytyy toivoa, että pojilla on silloin tsemppi päällä.

Jäähallilta tullessa pistäydyin apteekissa hakemassa Kuopuksen hormonit ja ihan varkain ja vaivihkaa piti käydä Prismassa vielä hamstraamassa tuota erikoiserän ruskeaa seiskaveikkaa... Se on minun mieleiseni ruskea, ja päätin, että se vielä muotoutuu ruskeaksi neulehameeksi. Lankaa on nyt viisi kerää eli yhteensä 750 g, kyllä niistä pitäisi tämänkin emännän leveän takapuolen verhoksi hame syntyä... =)

Olin sitten äitiäni tuuraamassa karjalaisseuran tilaisuudessa, avasin tilaisuuden ja jutustelin varttitunnin mukavia. Laitoin tietysti feresin päälleni, ja matkalla kännykkä piippasi tekstiviestin merkiksi: ystävättäreni ilmoitteli olevansa kotosalla, oli saanut myös lätkää pelaavan poikansa jonkun toisen vanhemman kyytiin pelireissulle, joten kutsui käymään. Soittelin ja lupasin tulla, mutta paikallisiin ravitsemusliikkeisiin en tohtinut luvata eksyväni, vaatetus kun nyt sattui olemaan hieman tavallista... öh, perinteisempi.

Tilaisuuden jälkeen hilluttelin kaverini luokse, ja vietimme muutaman hysteerisen hetken pohtien, millaiseksi porukan naama venähtäisi, jos sittenkin ihan pokkana lähtisin paikalliseen olutravintolaan feresissäni ja supikkaissa. Tai jos vaikka karaokea laulamaan... Heh, tirskutti kuin koulutyttöjä. Mistä sitä tietää, vaikka olisi kovakin vienti ollut tanssiravintelissa... =) No, vietimme sen sijaan mukavan parituntisen jutellen niitä näitä ja kahvia juoden. Jossain vaiheessa Esikoinen soitteli perään, että "missäs äiti oikein olet?" Olin puoli viideltä kaverin luoksen tullessani yrittänyt soittaa siipalle, etten ole vielä kotiin tulossa, mutta ei mies puhelimeen vastannut, joten ajattelin, että kaipa tuo soittaa jos ikävä tai huoli tulee. No, reilut kaksi tuntia myöhemmin lapsi siis soitti. En tiedä, pitäisikö olla imarreltu vai pahoillaan, kun ei perhe äidissä roiku?? =)

******

Liityin sitten mukaan tähän.

905271.jpg

Ei tarvinne edes perustella. ;-)