Kolmetoista vuotta sitten, tästä hetkestä varsin tarkkaan neljä tuntia eteenpäin minusta tuli ÄITI. Esikoinen tuli tähän maailmaan reilut kolme viikkoa etuajassa hätäsektiolla, ja ehkä olisi jo siitä vauhdista ja vaaratilanteesta pitänyt osata päätellä, että pojasta tulee lätkämies henkeen ja vereen. Lääkäri totesi jo tuolloin, että vaikka viikot olisivat ehkä niin antaneet ymmärtää, ei 50-senttistä ja reilut kolme kiloa painavaa poikaa voinut pitää keskosena.

Nyt Esikoinen taitaa olla ihan virallisestikin teini. Vietimme päivän ostoksilla meikäläisen lompakkoa vingutellen, sillä arvelin sen olevan paras syntymäpäivälahja niin tarkaksi vaatteistaan ja ulkonäöstään tulleelle nuorukaiselle. Ja jep, ihan oli onnistunut päivä, vaikka vähemmänkin olisi rahaa voinut kuluttaa. Samalla reissulla tuli toki hankittua Kuopuksellekin kevätjuhlatamineet ja itsellekin vähän uusia juttuja, ja Esikoinen oli iloinen siitä, että sai mieluisia kamppeita. Varttitunti sitten hän lähti keilahallille juhlimaan päästä varpaisiin asti uusissa kuteissa...

Onnea, rakas lapseni. Vaikka sinun pitikin saada se tuhottoman, sietämättömän kallis lippis, olet silti rakas ja fiksu. Ja niin uskomattoman iso mies....

***

Kaiken haikeuden keskellä kieriskellessäni päätin kuitenkin vielä esitellä uusimmat jämälankatyöni:

Tässäpä tämä jo aikoja sitten valmistunut avainkotelo. Siinä pysyvät avaimet nätisti suojassa. Lanka on Marks & Kattensin Scillaa, jota on myös lasinalusissa. Harmaata on vieläkin pieni nöttönen, saas nähdä mihin se päätyy. Tähän kului lankaa 20 g.

Ei kesää ilman uutta kassia, eikös niin? Mielessä on kytenyt jo pidempään tehdä sellainen sopivasti pienehköön tilaan menevä kassi, jonka voisi vain heittää selkään esim. skootterilla huristellessa. No, koukuttelin sitten tällaisen vähän merimiessäkin tapaisen verkkokassin:

Tuon saa heitettyä vain toiselle olalle tai selkään repun tavoin, tai sitten voi vetäistä toisen hihnan olkahihnaksi ja laittaa sen tukevasti pään yli toiselle olalle. Kunnon verkkokassin tapaan tuo venyy ja vanuu, ja tavaraa mahtuu paljon. Väritys on perin isänmaallisen oloinen, mikä selittyy kenties sillä, että tätä virkattiin mm. Suomi-Saksa -ottelua jännitettäessä.

Lankoina tässä on Cotton Gardenin Violaa (kirkas sininen ja valkoinen), Kotiväkeä (tumma sininen ja farkunsininen) sekä Bambua (hihnassa yhdessä samanvärisen kotiväen kanssa). Kassi painaa 150 g.

Siinäpä ne. Nyt minulla on luksusomaa aikaa tunti, pari: Esikoinen on isänsä kanssa siellä keilahallissa ja Kuopus partioretkellä. Ajattelin istuttaa takamukseni sohvalle ja jatkaa olohuoneen uuden verhokapan virkkaamista jonkin kiinnostavan televisio-ohjelman seurassa.