Oli siis minun vuoroni sairastaa. Onneksi aviosiippa oli nujertanut tautia jo omalta osaltaan, joten minun vatsatautiosuuteni ei kestänyt kuin puolisen vuorokautta. Sitten tuli kuume. Enpä ole vuosiin enää sellaista kokenutkaan, minulle kun ei kovin herkästi kuumetta tule. Pahimmillaan alkoi elohopea mittarissa jo kolkutella kohti 39 astetta, mutta onneksi tuotakaan tautiosiota ei kauhean kauaa kestänyt. Nyt ei ole enää kuumetta ollut, ikävä väsymys vain ja jäseniä kolottaa vielä ikäänkuin muistona eilisestä. Erityisesti ne olemattomat vatsalihakseni olivat niin tuskaisassa kunnossa, että tänä aamuna heräsin -nukuttuani oikeasti kellon ympäri- jokseenkin samasta asennosta kuin mihin muistan nukahtaneeni... Ei meinaan kärsineet vatsalihakset kääntää ruhoa edes kyljelleen.

Juu, ja olen ollut oikeasti NIIN kipiä, etten jaksanut edes käsitöitä tehdä. Tai siis no vähän mä kuitenkin virkkasin eilen illalla, kun siipan kanssa jännättiin, miten Jypin käy. Hyvin kävi Jypin *jess!*, mutta meikä melkein nukahti sohvalle ja virkkuutkin edistyivät vähän niin ja näin. Tänään olen jo jaksanut kunnolla istua ja virkatakin, mutta enemmän mieltä kaivaa tuo harmaa liivintekele, jonka haluaisin valmiiksi ja käyttöön, mutta ei vain yksikään idea nyt natsaa viimeistelyn suhteen.

Vielä en kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon, ehei, vaan istun tässä, minkä jaksan, ja etsin hyviä ideoita netistä. Cheerio!