Sain eilen, siis vappupäivänä, jonkun kummallisen ahkeruusviruksen: pesin pari ikkunaa, taivuttelin aviosiipan kiinnittämään olohuoneen ikkunaan uuden verhovaijerin, silitin ja ripustin olohuoneeseen uudet verhot, pesin muutaman koneellisen pyykkiä ja mankeloin kaikki kuivumasta tulleet ja kaapissa lojuneet mankeloitavat... kannoin vuodevaatteet pihalle, hakkasin ja puistelin ne, imuroin kaikki vuoteet ja patjat ja petasin puhtaat vuodevaatteet kaikkiin. Silitin jopa kaapissa pari kuukautta lojuneen makuuhuoneen helmalakanankin ja laitoin sen paikoilleen. Lisäksi laitoin ruokaa, siivosin keittiön työtasoja ja pakkasin talvitakkeja pois kesän ajaksi. Ehdimme myös käydä vanhempieni luona saunomassa ja syömässä, ja istua vielä katsomassa lätkämatsia. Ja nyt olenkin aivan lamassa.

Huomenna olisi ollut kuopuksella magneettikuvaus, mutta sitä ei ilmeisesti voi tehdä, sillä neidillä on oikein railakas kevätflunssa. Joten taas siirtyy luoja ties minne asti tuo kuvaus. Eilen illalla tajusin, että ensi lauantaina on ne ystävättären syntymäpäivät, joihin minun pitäisi saada valmiiksi tuo lehtimetsä-huivi sekä olla siellä paikalla laulamassa... ja minulla olisi myös koulupäivä. Ja ilmeisesti vielä kaiken lisäksi koekin koulupäivän lopussa. Olen aivan hukassa tuosta aiheesta, enkä tiedä, pystynkö edes jäämään kokeeseen, sillä minun pitäisi olla aivan muualla klo 15.30. Revi tästä nyt sitten jotain huumoria...

Esikoinen kyselee kovasti ja vähän väliä, miten hänen synttäreitään vietetään, ja minä en jaksaisi edes ajatella moista. Jotain erikoisen hauskaahan sitä pitäisi kehitellä, kun on kumminkin kyse 10-vuotissynttäreistä ja toivottavasti myös viimeisistä "kunnon" kaverisynttäreistä - mutta kun ei mielikuvitus toimi eikä oikeasti edes jaksaisi ajatella. Ja tuntuu siltä, että kaikki lähiseudun mahdollisuudet on jo käytetty hyväksi noin kymmenissä muissa synttäreissä.

Käsityöt eivät edisty lainkaan, sain tuon neulatyynymaskottini valmiiksi, ja tein varsin pitkälle jo toistakin maskottia, mutta eilen ei tuon toisenkaan maskotin viimeistely ollenkaan iskenyt. Aloitin sitten virkata tuolla oman poikapiponi ohjeella ( tai siis sen ideaa seuraten) vanhasta lehmuksenvihreästä alabamasta aikuisversiota... joka siis tulee toivottavasti omaan käyttööni. Olin jo päässyt siinäkin aika pitkälle, kun tajusin tehneeni virheen jossain jokseenkin alkuvaiheessa, joten ei kun purkamaan ja virkkaamaan uudestaan melkein koko päälaki.

Mies päätti tänä aamuna viedä autoni öljynvaihtoon, joten minulle jäi hänen autonsa, jota ajelen suht' harvoin. Manailin jo itsekseni töihin ajaessani, että olisi sittenkin pitänyt ottaa Lyyti, siis skootterini, ja lähteä sillä töihin, mutta nyt ikkunasta ulos katsoessani olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että minulla on peltikuoret ympärilläni - ulkona sataa räntää.