Olihan viikonloppuna muutakin kuin käsitöitä - nimittäin kuorolaulua ja kyläilyä, tai oikeastaan toisessa järjestyksessä...

Ensin kyläiltiin vanhempieni kotona (sinnehän onkin niin piiiitkä matka, kokonaista 7 km), ja sieltä minä lähdin vanhempieni kanssa Hankoon kuorokonserttiin laulamaan, ja muu perhe palasi kaikessa rauhassa kotiin.

Iltasella piti vielä ommella, mutta ei tullut siitä oikein mitään, kun koko lauantain enkelimäisen hyvin käyttäytynyt saumuri päättikin sitten, että sunnuntai on piruilupäivä. Alkoi siinä keskiäkäisellä hieman hihat jo savuta, kun ännännen kerran yritin ährätä lankoja saumurin mihinliesilmiin taskulampun avustuksella... Kettu, miten sitä onkin keski-ikäinen! Tänään soitin vanhemmilleni ja pyysin heitä vähän tsekkaamaan, mikä saumurissa mättäisi, se kun yleensä asustelee heillä ja on heillä siis enemmän kokemusta sen oikuista. Katsotaan, mikä on tilanne, kun pääsen iltasella kotiin asti. Äiti lupasi tuoda myös ompelukoneensa lainaksi täksi illaksi, joten hillittömästä väsystä huolimatta tänään on ommeltava, kunnes taju lähtee.

Äiti juuri soitti ja kertoi, että isäni langoittaa konetta uudestaan - en kaiketi ollut osannut työntää niitä langanpäitä oikeista rei'istä sisään... no, miehillähän on enemmän kokemusta moisesta ähräämisestä... *virnvirnvirn* Joten toivottavasti tänä iltana taas saumuri surraa...

Selailin töissäkin kahvitauolla vähän vanhoja Burda-lehtiä löytääkseni mahdollisesti uusia projekteja saumurin uhreiksi. Ei mitään uutta länsirintamallakaan, mutta joitakin ideoita, joita varten täytyy tänään kantaa kotiin kasa lehtiä lainaksi.

Aih ja voih... Salaisen ystäväni lahja jäi kaiken viikonloppuhulinan jalkoihin, joten täytyy lähetellä postia ja anoa armoa ja jatkoaikaa sen viimeistelyyn... Vielä olisi vähän neulottavaa ja sitten pitäisi vielä pesukoneen jatkaa hommaa... =)