Kun aurinko sitten ehti iltapäivällä paistelemaan, kävin ottamassa takapihalla kuvia valmistuneista töistä. Abydos siis valmistui jo eilen iltapäivällä, ja tässä siitä kuvaa takapihan kivellä:
En jaksanut ryhtyä kuvaussessioon itseni kanssa, onhan tuo nyt jo nähty paremmin muotoutuneen kropan päällä kirjan kuvassa... =) Tämäkin liivi on tosi kiva, veikkaisin, että sitä tulee syksymmällä käytettyä runsaastikin, sillä harmaa on lempivärejäni, ja jostain olin lukevinani, että se olisi myös tulevan syksyn muotivärejä... olen siis jo etuajassa! Lankaa tähän kului 285 g, eli sain kuin sainkin melkein kaiken kulutettua - ja varsin nappiin siis menikin, pituutta tuli juuri ohjeen mukaiset mallikerrat. Osasin siis arvioida oikein, ohjeessa tosin langassa oli metrimäärää enemmän kuin noissa omissani per kerä, ja siksi vähän pelkäsin, ettei niistä tulisi täysmittaista liiviä, mutta hyvin kävi! Kerrankin tuli saman tien käytettyä ostetut langat, nämä kun eivät ehtineet lankamuodossaan vanhentua minun hallussani kuin pari päivää. Hyvä niin!
Esittelin heti eilen illalla Kuopukselle uusia liivejäni, ja hän tykästyi tuohon Flower Power Vestiin kovasti ja kysyi kainosti, voisinko tehdä hänelle samanlaisen. No, ihan samanlaista en haluakaan tehdä, mutta inspiroiduin sitten aloittamaan neidille oman liivin vähän erilaisella virkkuumallilla, mutta alkuperäisliivin ideaa lainaten: teen kaksi kappaletta vähän erilaisia virkattuja "neliöitä" etu- ja takakappaleiksi, ja teen sitten erikseen olkahihnat sekä sivujen levennykset Flower Powerin tapaan. Lankana minulla on kolmea erilaista punaisen sävyä tennesseetä, ja luulenpa, että tuosta tulee varsin namunen kesävaate.
Koukkuniemen vanhainkotiin lahjoitettavaksi tarkoitettu, juhannuksena aloitettu huivi taitaa päätyä purkuun, sillä minusta se on ihan hirveän ruma, enkä halua antaa sellaista kenellekään. Valitsin langoiksi Jussia ja seiskaveikkaa, ja varsinkin tuo Jussi on niin rumaa ja karheaa, että tekisi mieli heittää suoraan roskiin koko huivintekele - mutta puran siitä nyt kuitenkin tuon siedettävän pehmoisen seiskaveikan ensin pois, ja heitän sitten tuon Jussilla tehdyn aloituksen pois. Ei tuota lankaa oikein pysty mihinkään edes käyttämään... Missähän mielenhäiriössä sen oikein olen ostanutkin? No, näitä sattuu silloin tällöin. Tuon hirvityshuivin sijaan päätinkin kierrättää vanhoja, mutta käyttämättä jääneitä käsitöitä: purin ensimmäisenä pitsineuleharjoitelmana tehdystä hihattimesta hihojen saumat, jolloin jäljelle jäi kaunis suorakaide pitsineulosta, ja kostutin sekä pingotin sen, ja voila, nyt on asiallisen nätti hartiahuivi odottamassa pääsyä jonkun vanhuksen hartioita lämmittämään. Samoin siivosin vaatekaappini laatikoita, ja löysin sieltä ensimmäisen verkkovirkatun ponchoni, jonka olen tehnyt isoveikasta muutama vuosi sitten. Ponchoa tuli käytettyä silloin kerran tai kaksi, se kun on tätä mallia neulottu poolokaulus ja siihen virkattu ketjusilmukkakaariponcho, ja minä en vain voi pitää tuollaista poolokaulus, se kutittaa koko ajan. Joten pesun kautta sekin lähtee sitten vanhainkotiin. Olin jo ajatellut purkaa sen, mutta hölmöä olisi hukata tehty työ, kyllä harmaata isoveikkaa saa kaupasta lisää. Minulla on vielä yksi keeppimäinen poncho, teddystä neulottu, jota en taatusti tule koskaan käyttämään, mutta sitä tarjoan ensin äidilleni, sillä hänellä on samoista langoista tehty, esikoisen virkkaama hattu ja minun neulomani huivi. Mutta jos äitini ei sitä halua, laitan senkin Koukkuniemeen menevien joukkoon.
Ja sitten siihen meemiin: Rebekka minut haastoi kertomaan seitsemän faktaa itsestäni. Tämä meemi on kiertänyt jo niin kauan, etten enää haasta muita, mutta kerronpa nyt kuitenkin ne faktat itsestäni:
1. Lapsena toiveammattini oli kirjastonhoitaja. En voinut kuvitellakaan upeampaa - olisi saanut olla kirjojen kanssa tekemisissä koko ajan... Inhorealistinen minäni kuitenkin kuittasi sen haaveen nopeasti: akateeminen koulutus ja nälkäpalkka, ei kiitos! Nykyään saan toteuttaa itseäni tällä alalla työpaikan kirjastotoimikunnan puheenjohtajana... =)
2. Minulla on tosi korkea kipukynnys, mutta hammaslääkäriin en suostu menemään ilman puudutusta. Mistä lie johtuu, etten tasan kestä sitä kipua, en yhtään enkä hetkeäkään... *narsk*
3. Minulla on ollut ajokortti jo 25 ja risat vuotta... Ammattiajolupa Helsinkiin on ollut jo 17 vuotta.
4. Rakastan salmiakkia - aikoinaan Keniaan vanhempieni luo kuukaudeksi lähtiessäni mukana matkasi myös kilo merirosvorahoja...
5. Minulla on kaksi (ihan omaa) lasta, mutta supistuksista minulla ei ole mitään tietoa...
6. Kävin ensimäisen kerran elämässäni ulkomailla 6-vuotiaana - Neuvostoliitossa - ja seuraavan kerran puolen vuoden kuluttua siitä - Yhdysvalloissa.
7. Olen täysin koiraihminen - minulla on eläinallergiastani huolimatta ollut kaksi koiraa -, kissoista en välitä oikeastaan ollenkaan - paitsi rumista kissoista. Olen ilmeisesti myös allerginen söpöydelle... =)
Siinäpä niitä faktoja. Ja kuten luvattua tuli, en haasta ketään, mutta jos joku tuntee pakottavaa tarvetta avautua ja kertoa seitsemän faktaa itsestään, niin siitä vaan, minun luvallani!
Kommentit