on ollut ja on edelleen kuopukseni syntymäpäivä. Yhdeksän vuotta sitten olin vanunut Kätilöopistolla osastolla sen verran pitkään, että muutamaa päivää aikaisemmin minua syynäilleen, jälleen kerran uuden lääkärin kysyessä, että mitäpä kuuluu, minä tokaisin siihen vain, että mahtaisiko olla leikkaussalia vapaana tällä viikolla? Lääkäri halusi vielä vilkaista, josko lapsi olisi ihan omin avuin tulla maailmaan, mutta vilkaistuaan totesi, ettei ainakaan sitä reittiä olla tulossa vielä vähään aikaan... Joten hän kysäisi sitten, että sopiiko torstai vai perjantai, ja minä vastasin, että mitä pikemmin, sen parempi, eli torstai. Joten tyttäreni syntymäpäiväksi sitten tuli torstai, 8. huhtikuuta 1999.

Syntyessään vain reilut 2,5 -kiloisesta ja nipin napin 49 cm pitkästä neidistä on tullut yhdeksässä vuodessa aika tavalla pidempi ja painavampi... Harva uskoo tuota meidän puolitoistametristä niin nuoreksi...

Tänään neiti on juhlinut koulussa, ja nyt illalla kotona, tosin lähinnä aikuisten kanssa. Huomenna juhlitaan vielä kerhossakin, ja sitten on juhlinta hoidettu. Herätimme neidin tänä aamuna laululla ja lahjapaketilla, jossa olikin monta lahjaa saman kuoren sisällä. Tosin KaijaKoon nimmarilla varustettu levy ei sitten enää tänään iltapäivällä ollutkaan kovin kova juttu, kun isovanhemmat toivat synttärilahjaksi taistelukalan. Ja vähän myöhemmin illalla vielä akvaarionkin... eli meillä on siirrytty sitten lemmikkiaikaan. Hyvä niin, akvaarion hankinta on ollut mielessä jo pitempään, ja nyt siitä tuli kertarykäisyllä totta. Nyt täytyy ilmeisen kiireesti kuitenkin ryhtyä "kypsyttelemään" tuosta akvaariosta taistelukalalle ja sittemmin hankittaville muille kalakavereille kunnollista kotia. Toistaiseksi taistelukala saa asustaa perin vaatimatonta yksiötä (isoa lasimaljakkoa) - toivottavasti se säilyy siinä hengissä.