Tuntuu olevan meitä jääkiekkoilevan nuorison äitien edustajia monia tässä blogistaniassa... kaikkea sitä joutuu kestämään, ihan kuin ei olisi tarpeeksi siinä, että viedään lasta hallille monta kertaa viikossa, pestään varusteita ja alusasuja, hankitaan uusia varusteita, kestetään SM-liigaotteluiden seuraamista telkkarista, NHL-pleikkapelejä, joka paikkaan leviäviä jääkiekkokortteja ja sitä loputonta spekulaatiota milloin mistäkin ottelusta... minun rajani kyllä kulkee siinä, ettei sisätiloissa pelata lätkää. Pojalla on pihalla isänsä tekemä moitteeton ja kaikki vaatimukset täyttävä lämäilypaikka, ja on ollut jo useita vuosia ehdoton kielto, ettei jääkiekkomailoja edes tuoda sisätiloihin paitsi erkkahuoltoja varten... Mutta kai sitä on nuoren miehen koeteltava sitten rajojaan. Kaverikielto on, ja pysyy voimassa, vaikka kuinka olisi syysloma. Oppiipahan ehkä miettimään tarkemmin, mitä on tekemässä.

****

Eilen illalla töiden jälkeen kävin kääntymässä Sellossa. Tunnin verran siellä taisin hortoilla ja tuloksena oli lyhyt bolerojakku Kuopukselle (hopeanhohtoista neuletta) sekä kokopuku ja solmio Esikoiselle. Kuvasin puvun kaupassa ja laitoin pojalle mielipidettä varten, ja kun kelpasi, vein puvun kotiin avokaupalla. Se on aivan oikeaa kokoa, ja voi herranen aika, kuinka komia on poika puvussaan... Äidin valitsema solmiokin oli kuulema just oikeanlainen. Nyt on siis lasten ja siipan vaatetus ratkaistu, pitäisiköhän miettiä jo omaakin asua?

****

Eilen maksoin parillekin langoistaan eroon haluavalle blogituttavuudelle minulle siirtyvistä langoista. Ei mun siis pitänyt ollenkaan nyt ostaa lankaa, eieiei... Alan olla vakavasti sitä mieltä, että taitaisin tarvita jo ammattiapua, kun en vain osaa olla ostamatta.

****

Käsityöt edistyivät eilen taas yhden pipon valmistumisen verran. Minun piti neuloa se Annen blogista löytyvä lastenpipa, itse asiassa kaksikin, mutta eipä tullut lastenpipaa, ei. Tai sitten olisi pitänyt olla jokin mutanttilapsi, jonka päänympärys on kokoa 58 cm. Purin suosiolla melkein kaiken neulomani ja ryhdyin lastenpipan sijasta neulomaan aikuiselle sopivaa pipoa. Siitä tuli toisenlainen versio Puuterihuiskusta, lankoina Lidlin sukkalanka ja Florica yhdessä. Yleisvaikutelma on hillityn kirjava, ja pipo ei ainakaan kutita, ja ihan hauskan mallinenkin se on. Lankaa kului yhteensä 66 g, ja tämäkin pipo menee arpajaisvoittolaatikkoon. Kuvaan sen tänään, jos vain ehdin, tai sitten odottelen seuraavan pipon valmistumista.

****

Lapsilla on tänään jo syysloma, ja ovat vanhempieni hellässä hoivassa. Huomenna ja ylihuomenna sitten lomailee siippakin, minulla ei lomia järin jäljellä ole, ja ne pari hassua päivää säästän veljeni häiden yhteyteen sekä joululle. Ehkä tänä iltana saisin ryhdistäydyttyä ja hoidettua postitusasioita. Olisi korkea aika.