Ympäri huushollia on erinäisiä projekteja kesken: kesävaatteita pitäisi pakata laatikoihin ja kaappiin pois talven tieltä, eteisen järjestely tuli jo tehtyä ja syksyiset ulkovaatteet pestyä. Olohuoneen romuhyllyn sain käytyä läpi ja heitettyä taas pois tarpeetonta paperitavaraa muovikassillisen verran. Lankahuoneessa on yksi kassi sitä ja toinen tätä, jotka pitäisi käydä läpi ja päättää, mitä heittää pois ja mitä säilyttää, pääasiassa joko lasten liian pieniä tai muualta perittyjä ja vielä liian isoja vaatteita. Kodinhoitohuoneessa on puhtaan pyykin lajittelu kesken, arkiolohuoneessa on kirjahyllyjen järjestely aina vaan vaiheessa ja kaiken on keskeyttänyt pitkin päivää ruoanlaitto tai kaupassa käynti tai Kuopuksen into ryhtyä helmiaskarteluun tai aviosiipan pipon etsintä tai Nyt-liitteen kaivaminen esiin Esikoiselle... tää äitinä ja perheen yleismies Jantusena olo ei nyt oikein enää kiinnosta - voisiko tästä työsuhteesta jotenkin sanoutua irti????!!!!!

Eikö viikonloput ole keksitty sitä varten, että työn raskaan raataja voisi nukkua pitkään, syödä rauhassa aamiaistaan, katsella tv:stä aivottomia sarjoja ja tehdä käsitöitä, käydä kävelyllä ja ehkä kenties tehdä jotain pieniä kotiaskareita? Kuka keksi, että jokainen viikonloppu on loputon työleiri?

Taidan olla loman tarpeessa.