Ei anna sisu periksi, kumma juttu. Pakko on vaan yrittää vielä saada grammoja lankahamsterisaldoon, vaikka kuukausi kääntyy jo huomisen jälkeen...

Illalla istuin ja mieluilin aloittaa itselleni jotain harteille vedettävää. Mielessä on pyörinyt jo pitkään jonkinlainen kaulurin ja ponchon välimuoto, mutta valmista kuvaa toteutuksesta ei ole vielä aivoihin uinut. Saisi olla kevyt ja ilmava, ei turhan monimutkainen jne. No, ei löytynyt valmista tai edes mitään sinne päinkään, kun vähän lehtiäni selasin.

Onneksi kuitenkin apu on lähellä, kun sitä kaipaa. Inspiraation puuttuessa otin esiin uskollisimman ystäväni, Doris Chanin Amazing Crochet Lace -kirjan ja aloin lehteillä sitä. Melkein sitten jo ryhdyin virkkaamaan ponchoa Doriksen ohjeella: eniten houkutti Charlotte-poncho, mietin että tekisin siitä lyhyemmän version, sellaisen juuri kyynärpäätuntumaan ulottuvan... mutta hylkäsin sitten senkin suunnitelman ja jatkoin tutkimusmatkaani. Monen monituista kertaa on pitänyt toteuttaa myös Anisette Vest, lyhyt ja edestä avoin, oikeastaan vain suorakaide, joka on edestä auki. Lankakin on ollut jo pitkään valmiina, mustanharmaa boucle, lankakaupan alesta hankittu. Joten nyt kaivoin langat esiin ja ryhdyin kokeilemaan, millä koukulla saisin oikean koon aikaiseksi.

Boucle-lanka sai minut välittömästi epätoivoon - eihän moisesta edes silmukka erotu, että saisi aloituksen tehtyä... Joten lanka takaisin laatikkoon, ja toisesta paikasta tumman harmaata Naturgarnia. Virkkasin pari ensimmäistä kerrosta ja totesin, että inhan jäykkää eikä yhtään laskeutuvaa, joten purkuun! Punnitsin sitten käsissäni bambu-silkki-sekoitettani, Gedifran villasekoitetta, Zitronin ihanaa merinovillaa.... Argh! Lopulta päätin, että ensikokeiluuni liivimallista valitsen jonkun sellaisen langan, jonka perään en niin pahasti itke, vaikka pieleen menisikin. Ensin kaivoin farkunsiniset Novitan Bambut ja ajattelin, että kaksinkertaisena virkattuna tulisi ainakin kivasta laskeutuva liivi... ja lopulta sitten tempaisin lattialla lojuvasta isosta paksujen lankojen laatikosta farkkusiniset Ainot ja niistä lähti Anisette sitten muotoutumaan. Ihan sananmukaisesti koukuttavaa virkattavaa, takakappale ja etuosan toisen puolen alku tuli virkattua ihan siinä Alien 3 -leffaa syrjäsilmällä seuratessa. Tällä vauhdilla liivi valmistuu tänään, ja sitten heti pingottelen sen, ja huomenna ompelen ne pari hassua pientä saumaa, jotka siihen tulee. Tai sitten jo tänään, katsotaan.

Jatkoin liivin virkkausta tänään työpalaverissa, mutta kun en kehdannut raahata ohjekirjaa mukaani, jätin työn kesken toisen etuosan alkaessa uhkaavasti valmistua, ja aloitin viimeisestä Sugar'n'Cream-kerästäni pesulappua. Ja voi hyvä tavaton... Olen tuota lankaa neulonut pesukintaaksi ja virkannut siitä ison verkkosäkkikassin, mutta en vielä koskaan ole virkannut tuolla lempivirkkausmallillani siitä mitään. Ja nyt olen nähnyt VALON! Tulee ihana, paksuhko ja pinnaltaan juuri sopivan karhea pesulappu, ja langan muuten niin räikeät vihreät muodostavat kauniita kuvioita... uuh ja aah, olen aivan rakastunut! Ja voi tätä onnea, Secret Wooliin tulee tuota lankaa myyntiin ihan kohtakohtakohta... Tänä kesänä taidan retkahtaa siihen pahasti. Tosin Secret Wooliin tulee vain yksivärisiä, joten isoveli taitaa joutua kantamaan toukokuussa kesälomille tullessaan aika lastin puuvillalankaa pikkusiskon iloksi... =)

Muutenkin taitaa jäädä ensimmäistä kertaa lankahamsterien pudotuspeli minulta väliin: työkaverin kanssa jo tammikuussa jutustelimme, että ostaisin häneltä pois kasan nurkissa toimettomina lojuvia vintage-Floricoita, mutta silloin kaupanteko jäi syystä tai toisesta toteuttamatta ihan loppuun asti. Ja nyt asia tuli uudestaan esille, ja heti kun tämä kuu on ohi, tehdään lankakauppoja... *jam!*