Löydetty: yksi kpl sosiaalista elämää. Ei palauteta edes tuntomerkkejä vastaan.

Kyllä oli romanttinen ilta: ensin istuin sohvalla virkkaamassa ja TV:tä katsomassa pari tuntia, kun aviosiippa jorisi tien asioista ei-onneksi-ihan-lähinaapurin kanssa. Naapurissa ei sinänsä ole mitään vikaa, ihan mukava mies, mutta puhetta riittää ja jos häneltä pyytäisi referaattia luomiskertomuksesta, tarinaa riittäisi pariksi tunniksi ja sen jälkeen jokaiselle olisi varmasti selvää, kuinka suuri hänen oma osuutensa koko prosessissa oli. Että varmaan ymmärrätte mistä puhun sen kummempia rautalankaluomuksia vääntämättä.

Naapuri tuli klo 18, soittamatta ovikelloa saapasteli sisään - kyllä, meillä on ulko-ovi aina auki silloin kun kotosalla ollaan, mehän asutaan maalla! - ja istahti ruokapöydän ääreen. Itse tarinaa tiestä ja sen historiasta oli mukava kuunnella toisella korvalla, kun samaan aikaan seurasin kaikenlaista hömppää TV:stä. Ehdoton kestosuosikkini on Dr. Phil, jonka vieraita katsoessa tulee välillä miettineeksi, että mitähän hittoa varten nuo ihmiset menevät telkkariin näyttämään omaa typeryyttään...? Ainakaan eilen ei toinen vieraista saanut minulta mitään myötätuntoa: sulhanen on koko suhteen ajan ollut työttömänä, loisii ja elää morsiamensa rahoilla, varastaa jopa hänen lompakostaan kun ei kehtaa pyytää, on alkoholisti, istunut vankilassa vuoden siksi, kun rusikoi entisen morsmaikkunsa auton, tunnustaa tämän kaiken julkisesti telkkarissa ja hymyillen kertoo, että tämä on hänen tapansa elää, ja jos tämä muija heittää pihalle, niin hän etsii vain uuden. Ja kun Dr Phil sitten kysyy naiselta, että aikooko tämä tosiaankin avioitua kyseisen jässikän kanssa, nainen vain moittii itseään tyhmäksi ja sanoo, ettei tiedä. No haloo!!!!

No, se siitä. Naapuri poistui klo 20.15 (olisin voinut lyödä vetoa siitä, että vähintään kaksi tuntia siinä menee), minä olin määrätietoisesti ollut huono emäntä, en edes kahvia tarjonnut, ja heti kun vieras ovesta poistui, kaivoin jääkaapista iltapäivällä ostamani muonat, paistoin pihvit, avasin punaviinipullon ja asettelin ruoat nätisti lautasille. Sammuttelimme enimmät valot, sytytimme kynttilän pöydälle ja nautimme ruoasta ja toistemme seurasta... =) Kyllä oli juhlaa! Jälkiruoaksi nautiskelimme juustoja, otimme muutaman palan suklaata ja sitten kyhnyttelimme kyljittäin sohvalla kanavilla surffaillen...

Kyllä nyt kelpaa.... Illalla menen suoraan töistä syömään kummityttöni ja hänen äitinsä kanssa, joten sosiaalinen elämä jatkuu vain...;-)

Ja sitten piti vielä kertoa se eilisen suuri ylläripylläri: kotiin päästyäni vilkaisin postia ja siellä oli minulle iso ruskea kirjekuori. Olin vähän toivonut, että Book Depositary olisi jo muistanut minua uudestaan, mutta tämä oli paljonpaljon parempi juttu: Raijis oli laittanut minulle postia, ja kun uteliaana kuoren avasin, sieltä löytyi siitä sinisävyisestä seiskaveikan jättiraidasta neulotut sukat, jotka sopivat jalkaani kuin valetut! Ihanan raikkaan väriset, ja tosiaankin, tasan eikä melkein juuri minun kokoiseni sukat! Ne sujahtivat heti jalkaan ja tyytyväisenä niillä tassuttelin koko illan... Raijista kiitin heti tekstarilla, mutta kyllä näistä sukista täytyy vielä erikseen blogissakin kiittää, voi mahdotonta! Oli ihan täydellinen ystävänpäivä, ihan täydellinen! =)