80-luvun loppupuolella tulivat Suomessakin "muotiin" ns. kikujukassit, sellaiset täysin pyöreät, sisal-kuidusta punotut kassit, joissa oli nahkaiset olkahihnat. Joissakin oli läppäkiinnitys, taskuja jne, mutta perinteisen kikujukassin muoto on tosiaan tuo aivan pyöreä kori, jossa on korkeat reunat. Alunperin noissa kasseissa on ollut ja on edelleen vain yksi hihna, sillä perinteisesti niitä kannettiin niin, että kassi lepäsi selässä pakaroiden yläpuolella ja hihna puolestaan lepäsi vasten otsaa.

Tämä kesäkassini sai inspiraationsa niistä ei ihan perinteisistä kikujukasseista, joita minulla oli useita, kaikki suoraan Keniasta tuotuja. Ne ovat edelleenkin olemassa, mikä missäkin, mutta ne ovat käytännössä ihan ikuisia - nahkaiset olkahihnat saattavat kulua ja katketa, mutta tuo sisal-kuituinen kassi kestää ja kestää...

Jo talvella ajattelin, että pitäisi tehdä virkaten uusi versio noista kasseista. Muoto ja rakenne kypsyivät pikku hiljaa takaraivossa, ja tänään tuli sitten valmista:

772639.jpg

Kassiin olen käyttänyt kaikkia mahdollisia vihreän sävyisiä puuvillalankoja ja -sekoitteita. Pohjassa on Maxia, sitten tummanvihreää Alabamaa, sitten oliivinvihreää Tennesseetä, khakivihreää SK:n juhlalankaa vuodelta käpy ja kirves, sitten taas Maxia, vedenvihreää Tennesseetä, samassa raidassa ensin ruskeanvihreää Samosta ja sitten Tennesseetä, sitten taas tuota SK:n juhlalankaa ja ylimmässä raidassa sammaleenvihreää Austermannin Record 10 -puuvillalankaa, jota löysin Menitasta yhden ainokaisen kerän - ja tähän se päätyi. I-cordilla neulotuissa olkahihnoissa on vedenvihreää Tennesseetä, tuota SK:n juhallankaa sekä epäonnistuneesta pesusienivirityksestä purettua kirkkaan vaaleanvihreää Bluesia. Jotkut langat on virkattu kaksinkertaisena, toiset yksinkertaisina, ja koko ajan on mukana kulkenut yksi säie vihreää Virkkauslankaa (erottuu paremmin kuvassa kassin sisäpuolesta).

772643.jpg

Kassin yläreuna on käännetty kaksinkertaiseksi, ja reunasta on suoraan jatkettu virkkaamalla sisätasku (tummanvihreää Alabamaa), jossa on omat lokerot kännykälle ja lompakolle. Reuna on ommeltu kiinni, ja todennäköisesti laitan tuonne reunakujan sisään vielä jonkin tuen, ehkäpä pätkän ohutta muoviputkea, jolloin kassi saa lisää ryhtiä.

772642.jpg

Kassin olkahihnat on neulottu I-cordina, joka on ommeltu ympyräksi. Miksikö? No, tällaisessa kassissa on hyvä olla monikäyttöiset hihnat, sillä kun hihnat ovat näin pitkinä, kassia voi kantaa olkapäällä tai olan ylikin laitettuna, mutta yhtä hyvin hihnat voi vetää niin, että kassia on kätevä kantaa kädessä, kuten alakuva osoittaa:

772640.jpg

Kiinnitystä en aio kassin suuhun laittaa, ainakaan toistaiseksi - katsotaan, onko se tarpeen käytössä.

Punnitsin kassin juuri, ja siihen meni kaikkinensa lankaa 508 g, eli varsin tuhti kassi tämä. Vuoria en siihen aio laittaa, enkä usko, että tämä sellaista tarvitseekaan. Aika homma tässä oli, 5 mm:n koukulla virkattuna, mutta luulenpa, että pienistä suunnittelumokista huolimatta tämä kassi tulee kulumaan käytössä myös talvella.

* * * *

Samalla kun kuvasin uutta kassiani, oli vieressä kuivumassa yksi vanha käsityöni, nimittäin jo ehkä kymmenkunta vuotta sitten virkattu matto, joka nykyään toimii vessan mattona. Tätä mattoa varten leikkelin kuteiksi aika kasan trikoopaitojani, ja muistan vieläkin melkein jokaisen näistä paidoista:

772644.jpg

Keskiympyrässä on tiilenpunainen paita, joka oli lempipaitojani. Se oli sellainen talonpoikaismallinen paita, siinä oli pieni nappilista kaula-aukossa. Siitä seuraava raita oli valkoinen t-paita, jonka rinnassa oli jokin punertava hahmo - siitä nuo punaiset "pallukat" tuossa raidassa. Siitä seuraava raita on persikanvärisestä t-paidasta, sitä seuraava raita on valkoisesta yöpaitulista, jonka rinnassa oli kaksi pientä nallea, ja siitä seuraava, hieman vihreään vivahtava keltainen t-paita oli ostettu Lontoosta. Vaaleampi harmaa raita on itse asiassa beigestä t-paidasta, ja tuo tummempi, harmaa raita samanlaisesta talonpoikaismallisesta paidasta kuin tuo keskimmäinen tiilenpunainen. Leveä keltainen raita on leikattu pitkästä pätkästä keltaista trikooresoria, jota olin ostanut pari metriä ja tehnyt siitä kapean, pitkän hameen käytettäväksi eräissä tietyissä häissä ja tietyn jakun kaverina. Viimeinen valkoinen raita on luultavasti tuota samaa yöpaitulia kuin aiempikin valkoinen raita, ja viimeinen, oranssi raita taas on elämäni ainoalta interraililta hankkimastani oranssista college-paidasta... Monta muistoa on siis tässäkin matossa, jossa jo näkyy vuosien käyttö - mutta tätä mattoa en tule koskaan heittämään pois. Se ei ole erityisen kaunis eikä edes erityisen hyvin tehty, mutta se on pehmeä ja mukava jalan alla, ja se on helppo pestä koneessa, ja kutwen sanottu, sillä on paljon tunnearvoa!