Osallistun näköjään huomaamattani ja alitajuisesti pipoviikoille... viikonlopun ja maanantain saldona kun on melkein kaksi pipoa. Eilen illalla piti tehdä kämmekkäät valmiiksi. Jossain vaiheessa kuitenkin kilahdin, sillä juuri nyt kolmosen puikot ovat turkasen ohuet minulle, en tahdo jaksaa nitkuttelua sellaisilla tulitikuilla... ja koska jo päivällä olin löytänyt ihanasti uuden (siis minulle uuden) pipomallin Käsillätekemisen terapiaa-blogista (Jacques Cousteau-pipo), en siinä sitten illalla pahemmin nokkaani tuhautellut vaan etsin ihanat nelosen addini ja kerän sammaleenvihreää seiskaveikan moniraitaa, kaivelin netistä tulostetun ohjeen kassistani ja ryhdyin hommiin.

Niin siinä ilta sitten vierähti kolme oikein ja kaksi nurin neuloessa, katselin kunnon hämähäkkikauhuisten inhokkileffaa kolmoselta (pari kertaa tuli oikein kunnon sävärit, meinasi piponeulekin sormista tipahtaa), ja kun ei neulomisinto tahtonut millään loppua, siirryin sitten Canaaleille katselemaan jo noin kymmenen kertaa nähtyä Independence Daytä. Sitä en kyllä sitten enää jaksanut puolenyön jälkeen enää tuijotella, vaan luovutin viimein päästyäni päälakikavennuksissa hiukan alkuun.

Käsityömielessä minua ei enää hämmästytä mikään. Olen jo aikaa sitten lakannut ihmettelemästä, miksi yhtäkkiä tykkään neuloa pelkkää resoria, vaikka olen aina inhonnut sen tekemistä. En myöskään ihmettele sitä, että siinä neuloessani aloin samalla selata Barbara Walkeria ja pohtia, mikä kaikista niistä ihanista ribbimalleista sopisi kivasti johonkin ihan ihka itse suunniteltuun pipoon jne. Tällaista se vain on, nälkä kasvaa syödessä.

Tänään aion kuitenkin neuloa tuon pipon loppuun ja samaa rataa neuloa myös nuo kämmekkäät pois kiusaamasta. Kyllä minä jaksan niillä tulitikuilla pari senttiä vielä tikuttaa. Tuskin maltan odottaa, että saan ne kirjattua tuonne kulutettujen lankojen joukkoon, vaikkei näistä töistä nyt kovin kummallisia kulutuksia tule. Mutta lisänä se rikka rokassakin.

Niin, ja sen pipon saa sitten Aviosiippa, joka järjesti minulle eilen iloisen yllätyksen hoitamalla kuopuksen ihan pyytämättä jumppaan ja takaisin. Kyllä se sitten on ihana mies! *pus*