tällä hetkellä monet asiat, eikä ihan vähimmäisenä Blogilista. Itse kun testaan työkseni, alkaa ketuttaa, kun käsistä päästetään sutta ja sekundaa, ja sitten pyydellään anteeksi ja odotetaan, että käyttäjät kyllä testaavat. Niin se maailma kai makaa, mutta minua tympäisee.

Pyydän anteeksi ruikutustani. Muutenkin on keväisestä auringonpaisteesta huolimatta tympeä olo ja hirmuinen käsityöblääh. Olen koko viikon nitkuttanut yhtä pitsiliinaa ja muistanut taas, miksi en sittenkään tykkää tehdä edes isohkoja töitä... Mutta nyt liina on valmis ja pingottumassa, kaikkien eri kommervenkkien jälkeen. Lankakin loppui ihan reilusti kesken, mutta kun onneksi on jokseenkin rajaton lankavarasto, sieltä löytyy (lähes) aina apu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kun roosanvärinen Kotiväki siis lopsahti kesken kaiken, ja virkattavaa oli vielä siinä tilanteessa kahdeksan kerrosta, päätin jatkaa kaksinkertaisella Virkkauslangalla, ja hyvin toimii. Ainakin niin kauan, kunnes liina on pöydällä... =) Hienoinen sävyero langoissa varmaan on, mutta toivon, että vanhan sanonnan mukaan "hullu ei huomaa ja viisas ei mitään virka". Kuvia ehkä tänään iltasella, kunhan liina kuivuu ja saan langanpätkät piiloteltua.

Käsityöblääh näkyy mm. siinä, etten keksi, mitä ryhtyisin seuraavaksi tekemään. Odottelen yksiä lankoja nettikaupasta tilauksesta tehtävää työtä varten, ja sitä odotellessa ei viitsisi ryhtyä oikein mihinkään, sillä mihin tahansa ryhtyykin - siis johonkin isompaan - se jää kuitenkin kesken, kun langat tulevat, sillä tuo tilattu hommeli on saatava valmiiksi toukokuun aikana. Joten keräsin tänään laukkuuni muutamat virkkauslangat sekä yhden saksalaisen virkkauslehden, jossa näytti olevan ihan jees pieni simppeli virkkausohje, ja ryhdyn sitten tilaisuuden tullen taas koukuttelemaan lisää pikkuliinoja. Oikeasti haluaisin aloittaa virkkaamaan mökille samanlaisia verhokappoja kuin kuopuksen huoneessa on - olen muuten ihan otettu tuosta ylistyksen määrästä, jota olen saanut osakseni sen johdosta, joten kiitoskiitos kaikille kommentoineille! - mutta kun... Eilen tuli toinenkin työkaveri kyselemään, josko voisin neuloa hänen tyttärelleen boleron rippijuhlaa varten, mutta yön yli nukuttuani taidan joutua sanomaan kohteliaasti ei. En jaksa ottaa yhtään ylimääräistä stressiä nyt tähän väliin, varsinkin kun aikataulu olisi vielä kiireempi kuin tuolla aiemmin luvatulla työllä.

Nettiyhteytemme on pykinyt koko viikon, ja välillä on tehnyt mieli jo kiristellä hampaitakin. Eilen aviosiippa sen kuitenkin lopulta sai säädylliseen kuosiin tehtyään koko illan töitä sen kanssa. Että kiitosta vaan, rakas ukkoseni!

Olin eilen katsomassa Kuopuksen kerhon teatteriesitystä, se oli äitienpäivälahja meille. Tarina oli hieno, repliikit uskottavia (paikalla improvisoituja) eikä esitys ollut liian pitkä... =) Vielä on yksi kerta kerhoa ja silloin on kuulema disko. Herttaista...

Ja nyt lähden töihin, sillä unohduin tähän kotikoneen ääreen sitä "sulkemaan"... Mukavaa päivänjatkoa!