Loppuviikko on sujunut vaihtelevien tunnetilojen vallassa. Perjantaina tuli taas meikäläisellä vuosia yksi lisää mittariin, ja sitä juhlistaakseni tilasin kanssaneulovalta Annariulta synttärikakun - tässä kuva kakusta hänen blogissaan. Voin lämpimästi suositella; kakku oli juuri niin maistuva kuin olin kuvitellutkin,  täytekakkuihin nuivasti suhtautuva jäkikasvukin veteli tätä napaansa kuin nälkäinen susilauma... 20 hengen kakusta on enää muisto vain jäljellä...

Perjantaina oli myös aikaa ja mahdollisuus viimeinkin kuvata viimeisimmät valmistuneet huivit:

Tämän liilan huivin sai äitini tänään. Lanka on Tallinnasta Liann Longadista ostettua 100 % villaa.

Tällä huivilla ei vielä ole uutta omistajaa. Kokeilin Tapion kaupasta hankittua Coatsin Country-lankaa huivineulontaan: ihan mukavaa, mutta tuskin päätyy suosikkilistalleni. Pehmoinen ja lämmin ja kevyt, ja jonkin toisen värisenä voisin oikeastaan vaikka tykätäkin. Malli on omasta päästä, fiilisneulonnan tulosta...

Pakko mainita, että "taiteelliset" valokuvat on otettu parakissa. Siippa oli ostanut minulle synttärilahjaksi naulakon parakin seinälle, ja sitä piti heti päästä hyödyntämään...

***

Lauantaina suuntasimme sitten auton nokan erittäin varhain kohti Saloa ja siellä odottavaa lätkäturnausta. Ensimmäinen peli oli alkamassa klo 8.30 ja vastaan oli tulossa turnausisäntä Salo HT, jolle Nups on hävinnyt jokaisen ottelunsa - ja niitä otteluita on ollut aika monta. Meitä äitejä oli paikalla tiivis mutta sitäkin äänekkäämpi joukko. Jo aamulla sanoin Esikoiselle, joka pähkäili turnauksen kovia vastustajia, että tänään olisi jo korkea aika voittaa Salo. Ja voi hyvänen aika, onneksi Esikoinen sentään vielä joskus tottelee... Kun summeri soi toisen erän ja ottelun päättymisen merkiksi, se soi myös sen merkiksi, että Salo HT oli kärsinyt ensimmäistä kertaa Nupsille tappion numeroin 3-2. Ja voi että keskiäkäinen taas kyynelehti!

Loistavasti alkanut päivä ei vain päättynyt yhtä hyvin. Nupsin pojat voittivat neljästä ottelustaan kaksi (Salo HT:n ja PiTa:n), pelasivat yhden ottelun tasan (TPS) ja hävisivät yhden (Jäähonka). Ja kuten Mari kommentissaan totesi, Salo HT:n ottelusaldo oli sama kuin Nupsin: kaksi voittoa, tasapeli ja yksi tappio, ja ilmeisesti erävoitot ja maalierot sitten ratkaisivat turnausvoiton Salolle. Pahoittelen virhettäni.

Jäähonkaa vastaan pelatussa ottelussa Nupsilaisista istui koko toisen erän ajan kolme pelaajaa jäähyaitiossa - joko korkeasta mailasta (on täysin sallittua estää vastustajaa pääsemästä kiekkoon käsiksi nostamalla omalla mailallaan vastustajan mailaa - yllättäen Jäähongan pojat eivät saaneet kertaakaan siitä jäähyjä) tai koukkaamisesta (vrt. edellinen kohta). Lopulta pojatkaan eivät osanneet enää muuta kuin nauraa ja heittää koko homman läskiksi, kun ei tuomari sallinut heidän pelata normaalia jääkiekkoa. Toivottavasti se yksi tietty Salon tuomarikerholainen nukkui yönsä hyvin annettuaan juniorikiekkoilijoille oivan opetuksen siitä, että on turha odottaa tasapuolista ja ammattimaista toimintaa tämän tason kiekkotuomareilta - kyse ei tosiaankaan ollut siitä, että peli olisi saanut jotenkin erityisen väkivaltaisia piirteitä tai olisi ollut muutenkaan edes kovaotteista tai rumaa - jostain syystä tuomari vain päätti, että Nups ei saa pelata omaa peliään. ... On  aivan mahdollista, että pojat olisivat sen ottelun hävinneet siinäkin tapauksessa, että tuomari olisi hoitanut hommansa ammattitaitoisesti, mutta sitähän me emme koskaan saa tietää.  No, Jäähonka tulee sarjassa uudestaan vastaan, niin kotona kuin vieraissakin, joten kenties vielä pääsemme näkemään sellaisen pelin, jossa joukkueiden pelaajat itse ratkaisevat voiton.

***

Siippa lähti tänään taas työmatkalle ja palailee perjantaina. Käsityöaika taitaa olla kortilla tällä viikolla, mutta mihinkäs sitä kiire olisi, valmiissa maailmassa. Nyt lähden hetkeksi vielä sohvalle virkkuun ja television pariin, ja sitten keräämään voimia tulevan työviikon tarpeiksi.