Aika on kulunut tällä viikolla perin rattoisasti kehitellessäni vaihtelevia matkustusmuotoja kurssille Helsinkiin. Itse kurssi oli ajoittain kiinnostava, enimmäkseen kuitenkin puuduttava, varsinkin kun univaje alkoi olla loppuviikosta jo ihan mittava. Keskittyminen aiheeseen aiheutti välillä vaikeuksia, ja mieli olisi tehnyt neuloa, mutta pidättäydyin urheasti.

Kuopuskin pääsi torstaina sairaalasta ja suuntasi melkein heti matkansa papan ja mamman luo toipumaan. Neiti kotiutui vasta tänään, sillä muu perhe on tässä juoksennellut ympäriinsä siihen malliin, että toipilasta olisi voinut hivenen hirvittää.

Torstaina minä ajelin suoraan kurssilta Nummelaan ja jäähallille seuraamaan ensin Nups Predatorsin (AA) ja sitten Nups Wildin (AAA) peliä. Fanipipoja pääsi uusiin koteihin kaksin kappalein, ja uusia tilauksiakin tuli. Yksi valmis pipo jäi odottamaan sitä hetkeä, jolloin törmäisin seuraavan kerran yhden Predators pelaajan äitiin. 

Predatorsin peli sujui mallikkaasti, he pelasivat Kirkkonummen Salamia vastaan perin tasaväkisen pelin, joka lopussa kuitenkin päätyi Nupsin voitoksi numeroin 6-5. Ja kyllä me äidit taas huudettiin! Wild astui seuraavaksi areenalle ja sai vastaansa huhujen mukaan valtakunnallisestikin viiden parhaan joukossa olevan saman ikäluokan AAA-joukkueen. Heti alusta alkaen oli kyllä selvää, että Nupsin poikia saatettaisiin viedä kuin litran mittaa, mutta pojat sisuuntuivat pelaamaan mallikasta puolustuspeliä ja avittamaan joukkueen maalivahtia, joka sai meiltä äideiltä lempinimen "muuri" - nuori mies torjui 40 peliminuutin aikana 53 laukausta ja päästi ainoastaan neljä maalia. Nupskin pääsi välillä Jokereiden maalille, ja sinnikkään yrittämisen tuloksena oli yksi maali, mutta pelin jälkeen ei tuntunut yhtään siltä, kuin olisi hävitty. Ehkä tämä peli oli nyt se kuuluisa "moraalinen voitto". Silmänisku

Eilinen ilta kuluikin sitten koululla kirppiksen järjestelyissä, ja tämä päivä kirppiksellä. Satunnainen kommentoijani Vihdin kirkolta nykäisi hihasta - oli oikein mukava tavata! Tervetuloa vain poikkeilemaan! Nyt onkin olo kuin lehtipihvillä - ei ihan yhtä hoikka mutta nuijittu...

***

Käsitöitä on valmistunut kohtuullisen runsaasti ja kuvia on näyttämättä muutama, joten tässä tulee:

Tässä kuudes NUPS-pipo: lankana on keltaista Floricaa ja sinistä seiskaveikkaa. Puikot 4 mm:n addit ja bambut, lankaa kului 52 g.

 

Tässä taas numero seitsemän. Tämä jää omaan päähäni - pitäähän sitä nyt näin innokkaalla fanilla sentään useampi fanipipo olla! Tässä on lankoina Katia merino ja Maija, 4 mm:n puikoilla tikutettu kuten lähes kaikki nämä ohuemmasta langasta tehdyt pipot, ja lankaa kului 64 g.

 

Hattu numero kahdeksan. Button-tab hatin mallilla ja tilaajan toiveesta hieman pidempänä kuin ohjeessa. Lankoina Katia merino ja Silja sukkalanka (Nordian ostoksia), jossa on huikean hyvä keltainen. Tähän pipoon upposi tasan 50 g lankaa.

Nyt voinkin jo paljastaa sen hys-hys-jutunkin, jota olen tässä viikon tikutellut: neuloin kälylleni joululahjaksi Feather and Fan Comfort Shawlia... Veljeni ja kälyni ovat tänään tulossa Suomeen, enkä jaksanut joululahjoja lähetellä postitse, joten jätin niiden tekemisenkin tänne uuden vuoden puolelle... Jalka suussa hieman on pitänyt kiirettä. Huivi tuli valmiiksi tänään iltapäivällä, ja nyt se lojuu olohuoneeen lattialla kuivumassa perusteellisen sumuttelun ja tasoittelun jälkeen. Pidän sormiani ristissä ja toivon kälyn tykkäävän, sillä minä ainakin tykkään. Halusin antaa hänelle huivin, joka jo pelkällä värillään lämmittäisi ja piristäisi. Lankamaailma Nordiasta löysin aivan uuden tuttavuuden, Topp'n'Tå -nimisen paksun täysvillaisen langan. Ostin lankaa kymmenen kerää, sillä arvelin puolen kilon riittävän hyvinkin isoon huiviin, mutta kerässä on lankaa vain 55 metriä, joten hyvät neuvot olivat sitten taas kalliit. No, neuloin huiviin sitten tuo hehkuvan pätkävärjätyn langan lisäksi poltetun oranssin väristä Nallea ja Ainoa sekä syvänpunaista Isoveljeä ja Ainoa.

Tämä kuva ei tee huiville oikeutta, toivon, että huomenna on kaunis päivä ja saan otettua huivista parempia kuvia...

Langatkin vielä päättelemättä tuossa kuvassa, oli niin kiire saada ikuistettua huivi. Huivi painaa 490 g, mittoja en ole vielä edes ottanut, ja se on todella upean, leiskuvan punaoranssi, kuin hehkuva hiillos!

Olen niin tykästynyt tuohon huivimalliin, että epäilen sen päätyvät taas kohta puikoille. Seuraavaksi olisi mukava kokeilla sitä hieman ohuemmasta langasta tehtynä.

Isoveljellekin halusin tehdä jotain itse, ja suunnitelmia pyörittelin vaikka mitä, välillä luovutinkin jo, mutta kolme kurssipäivää auttoi ongelmassa huomattavasti: ideakirjani sivuille kehkeytyi vaikka mitä... Toteuttamiskelpoisimmaksi päätin lyhyen aikaresurssin puitteissa ... tadaah! pipon! Mutta ei ihan minkä tahansa pipon, vaan pipon, joka on suunniteltu ja toteutettu varta vasten veljelleni... koska pipo on vasta alkutekijöissään, en paljasta vielä tämän enempää. Huomenna sen pitäisi kuitenkin jo olla valmis, joten paras siirtyä nyt olohuoneen sohvalle koukun ja langan apriin... Cheerio!