on elämä kotona kun ei netti toimi. Pasianssi parka käy ylikierroksilla, kun pakkohan sitä nyt on jotain koneella hakata... Aviosiippa ja poika kotiutuivat eilen lätkäleiriltä, ja heti lähti mies kiitettävästi selvittelemään tilannetta naapuriin, lähiverkkomme ylläpitäjän luokse. Näyttäisi nyt siltä, että ukkonen on pasauttanut jonkin modeemin, eli uusi on hankittava ja siihenhän nyt sitten menee pari päivää - ainakin. Jotain toiveita kuitenkin on yhteyksien palautumisesta - joskus.

Edit-sisko käväisi: Aviosiippa soitteli kesken työpäivän, että uudet "purkit" eli ne netin parimodeemit ovat tulossa jossain vaiheessa tällä viikolla - netistä oli löytynyt edullisesti, matkaavat tänne Pieksämäeltä... =) Että heti piti päästä kertomaan, että jossain vaiheessa helpottaa tämä nettituska.

Olin koulussakin kaksi päivää ihmettelemässä elämän menoa. Ajoittain tunsin olevani kartalla, ja ajoittain hyvinkin sen ulkopuolella. No, motivaatio ainakin löytyi vähän kaivelemalla, jakai se tästä. Onhan se aina ennenkin suttaantunut... *ikuinen optimisti*

Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa muutamia hoitamatta jääneitä juttuja: ensin laukkaan töistä Selloon ostoksille - poika tarvitsisi uuden rintapanssarin ja oikeastaan uudet säärisuojatkin... Sitten singahdan kotikunnan postiin noutamaan SNY-pakettiani (yam, yam... en oikeastaan malttaisi enää yhtään odottaa!) sekä viemään VIIMEINKIN blogiarpajaisten voittopaketit Kustin hoitoon... Mayasiba ja Tsikko, tänään voitot sentään lähtevät kohti uusia omistajiaan, mutta milloin ovat perillä, en tiedä luvata. Postista pitäisi vielä käydä kirjastossakin, lätkäisevät kohta lainauskieltoon muuten... En ole päässyt - mistähän johtuu? - nettiin uusimaan lainojani, kun töistä en pääse kuntamme sivuille (hittolainen näitä turvasysteemejä!), ja jostain syystä jos olen ollut Nummelassa, kirjat ovat olleet kotona. Tai sitten kirjat ovat vain olleet kotona. Laiskuuteni tässä suhteessa on saavuttanut aivan uudet rajat.

Kaiken tuon hoitamisen jälkeen pitää kiiruhtaa kotiin tekemään pinaattilettuja. Niin, esikoisen luokka kasvatteli koulun pihalla keväästä alkaen kaikkea kivaa, ja sitä kivaa piti tuoda viime perjantaina sitten kotiinkin asti. No, ihmettelin vähän viikonloppuna, että minnehän ne esikoisen tuomiset sitten jäivät, mutta en tullut kysyneeksi, kun leiriltä poika soitteli kerran tai kaksi. Eilen sitten esikoinen avasi koulureppunsa, joka oli perjantaina jäänyt eteiseen... Siellähän ne olivat muhineet pari päivää, salaatit, pinaatit ja basilika. No, salaatteihin en enää koskenut pitkällä tikullakaan, mutta pinaatit olivat ihan OK ja basilika vain vähän kuivunut, joten tilanne pelastettu. Esikoista ehti tilanne kuitenkin harmittaa siinä määrin, että itku tuli. Ihanaa, ei se vielä olekaan ihan niin iso mies... =) Lupasin pyhästi ryöpätä pinaatit saman tien ja tänään tehdä lettuja. Eiköhän se mieli tuosta kohene.

Niin, lätkäleiri oli mennyt ihan hienosti - Rauman Lukolle pojat olivat hävinneet lauantaina 2-0, ja varsinkin molempien maalien aikana pakkina ollut esikoisen hyvä kaveri oli kuulema ollut kuin maansa myynyt... Näin se Siperia opettaa kohtaamaan pettymyksiä... Hieman tuli kuitenkin lohtua sunnuntain peleistä, kun esikoinen oli pakkina kahdessa ottelussa vuotta nuorempia HIFKin pelaajia vastaan, ja esikoisen porukka vei pelit 5-0 ja 5-2. Jälkimmäisessä ottelussa esikoinen teki kuulema kypärätempun eli kolme maalia - pakkina. Hmm... Voisi olettaa, että helppoahan se on vuotta nuoremmat päihittää, mutta nämä HIFKin 98:t ovat kuulema pelanneet ympäri uudenmaan 97-joukkueita vastaan, ja vasta nyt tuli ensimmäiset häviöt. Joten syystä pojat olivat rinta rottingilla.

Käsityöt? Hyvänen aika niin, tämähän on käsityöblogi(kin)... =) Viikonloppuna sain virkattua tuon vihreän kokeiluhuivini valmiiksi ja eilen sen pingottelinkin. Olen 90 % tyytyväinen, huivista tuli ihan nätti, mutta monta juttua teen toisin sitten seuraavan kohdalla. Ja siitä seuraavasta saattaisin jo kirjoittaa ohjeenkin ylös. Mutta oppia ikä kaikki, olen erittäin tyytyväinen siihen, että sain aikaan aivan omasta mielikuvituksesta peräisin olevan huivin, joka on ihan huivin näköinenkin. Aviosiippa sanoi, että huivi tuo hänelle mieleen lepakon siivet, eikä ihme, sillä muoto kyllä on sentyyppinen - tarkoituksella. Tuollainen muoto pysyy nimittäin hyvin hartioilla. Kaksi muuta huivia minulla on kesken, seiskaveikan jättiraidasta virkkaamani huivi on vain viimeistä, reunuskerrosta vailla. En vain jaksanut ryhtyä miettimään sopivaa ratkaisua, joten huivi jäi vielä kesken ja aloitin uuden, niskasta aloitetun ketjusilmukkahuivin vihreistä seiskaveikan jämistä. Huivista tulee hauskan raidallinen, teen aina yhden värin niin loppuun kuin mahdollista. Raidat tosin sitten kapenevat loppua kohden, mutta tähän mennessä olen virkkaamassa neljättä raitaa ja vielä on kaksi erilaista vihreää jämäkerää jäljellä.

Ostin muuten lankaa, hyvin kohtuullisesti tosin. Yhden kerän verran syksyn uutta Nallea vihreänä pätkävärjättynä. Tuo väri on sitten niin tasan minun värini, voi olla, että on pakko mennä ostamaan sitä lisääkin. Mutta ensin kokeilen virkata siitä huivia... =)