Blogiarvontani palkinnot ovat nyt päässeet voittajilleen, joten on aika paljastaa täälläkin, mitä matkaan lähti. Kuten muistatte, kyselin olympiamuistoja, ja arvonnassa valikoitui mitalikolmikoksi Markka (pronssia), Pami (hopeaa) ja Taina (kultaa). Mitalisteille piti toki tehdä mitalit, ja siitähän se ajatus sitten lähti...

Pronssia:

2810182197_581afdd01e.jpg?v=0

Hopeaa:

2810182171_b42258e8f9.jpg?v=0

Kultaa:

2810182137_ee207e474b.jpg?v=0

Virkkasin jokaiselle mitalistille heijastinmitalin. Mitalin takana on korutausta, jonka avulla mitalin saa kiinnitettyä turvaa lisääväksi koruksi takkiin, lapaseen tai kassiin. Ajattelin, että metallinkiiltoinen lanka ehkä auttaisi heijastinpintaakin työssään. Jokaiseen palkintoon kuului myös neljä kerää mitalin sävyyn sopivaa lankaa sekä samalla ajatuksella valittu herkku. J auskokaa, ettei lähikaupoistamme löytynyt millään ilveellä Hopea-toffeeta, joka toki olisi ollut ihan itsestäänselvä valinta hopeiseen pakettiin... Onneksi löytyi kuitenkin Kultainen Crisp -suklaa. Ja Fazerina tuo ainakin minulle heti mieleen pronssinsävyt. Hopeatilan haltijalle lähti siis hopeanhohtoinen pussi marjannmakuisia herkkuja, kun ei sitä toffeeta tai hoepiseen kääreeseen laitettua suklaata sitten löytynyt... =(

Noita heijastimia oli mukava väkertää, niitä saattaa tämän syksyn aikana syntyä lisääkin, jos vain heijastinlankaa auttavaisista lankamyymälöistä löytyy... Melkein ostin sitä Karnaluksistakin, mutta siellä oleva tavara oli ihan ohutta ja arvelin, että siitä ei kunnon heijastinpintaa saisi.
*****
Muuten käsityörintamalla vallitsee keskeneräisten valtakausi. Valmiiksi tosin tuli yksi pesukinnas ja saippuapussi kalastajalangasta - on meinaan taas se aika vuodesta, kun täytyy ryhtyä väsäämään arpajaisvoitoiksi sopivia juttuja Lohjan menneen ajan markkinoita varten. Aloitin myös Michelinukkosukkia Hokkapokan ohjeella Sukkasatoon...

Kummitytön jakusta tuli valmiiiksi vartalo-osa, puuttuu siis enää hihat, ja olen melko varma siitä, että tuosta vaatteesta tulee kaunein tekemäni vaatekappale ikinä. Jopa alkuperäisen ohjeen tekijä oli käynyt versiotani katsastamassa ja rohkaisevin sanoin kiitteli jo puolivalmista tekelettä mukavan näköiseksi. Löytämäni pitsineule näyttää kovasti pieneltä palmikolta, ja pohdinkin jo kuumeisesti, miten tuota mallia voisi lisää hyödyntää... ;-)

Oma musta jakkuni on nyt saanut maata sohvan rahilla ihan koskemattomana, sillä on meneillään tuumaustauko sen suhteen. Täytyisi päästä itsensä kanssa yksimielisyyteen siitä, kuinka pitkäksi tuon vartalo-osan neulon. Ja jottei jakusta tulisi ihan tylsä sileäneuleinen, päätin neuloa alareunaan jonkinlaisen pitsireunuksen. Sopiva mallikin jo kenties löytyi, katsotaan, kunhan kokeilen.
*****
Huomenna menen sitten töihin. Sairasloma lopsahti lyhyeen, olo ei toki ole vieläkään ihan kaksinen, mutta alkavat pahalaiset työt siellä avokonttuurissa kohta pinoutua ja kasautua siihen malliin, että kyllä sitä on palkanansaintaan tästä itsensä raahattava. Mutta nyt voin vielä sallia itselleni tovin neulomisaikaa television ääressä, ennen kuin lipsahdan unten maille, joten tällä kertaa, tässä kohtaa napsautetaan kirjankannet kiinni! Hyvää yötä!