Neulevimma + videoprojektori = niskajumi potenssiin kolme!

Tänään työpaikan hieroja ihan sillai varovaisesti vihjaili vasenta hartiaani jyystäessään, että "pitäisiköhän sitä neulontaa vähän vähentää..." Olin ihan hiljaa, mitä nyt vain voihkin ja kiroilin, kun sattui niin KIVASTI!

Onneksi videoprojektori siirtyy vähäksi aikaa mammalle lainaan. Onneksi on pakko vähän aikaa katsoa televisiota, joka sentään on sellaisella korkeudella, ettei leuka jämitä koko ajan kattoa kohti... Onneksi. Sillä eihän neulomista voi lopettaa kesken hamsterikuun, eihän????

Eilen illalla sain valmiiksi kummipojan torkkupeiton, mutten jaksanut sitä enää ryhtyä huuhtelemaan ja pingottelemaan, joten se on tämän illan urakka. Taidan jättää suosiolla isosiskon torkkupeiton odottelemaan hetkeä, jolloin hartiat eivät ole ihan yhtä jumissa ja kipeät - jos sellaista hetkeä enää eteen tulee... *voi meidän pikku marttyyriä...* Mutta tuosta valmiista kuvia ja speksejä sitten myöhemmin.

***

Seuraava työ on ihan kysymysmerkki. Ottaisiko puikoille puseron jommalle kummalle lapselle vai neuloisiko ihan vain harjoituksen vuoksi pari pipoa tässä välissä vaivaivai... Näkee sitten kotona, mihin mieli kääntyy. Jotain on kummiskin pakko tehdä.

***

Ostin muuten eilen lankaa. Lälläslää! Mutta en putoa, sillä langat eivät ole minulle, vaan Ensimmäisen Suomalaisen Ravelry-vaihdon Parilleni. Joka siis on vielä salaisuus. Niin kuin langatkin (jotka mieluusti olisin ottanut ihan itsellenikin...).

***

Niin, ja sitten vielä asiaa Annariulle ja Anittalle! Huiveja pitää saamanne, mutta vinkatkaa minulle pari mieluisinta värivaihtoehtoa. Annariulle voin varmaan palkinnon luovuttaa neuletapaamisessamme, vai kuinka?