Oloni on ihan outo, johtuen siitä, että olin perjantaina opiskelemassa ja lauantaina opiskelemassa, tosin lauantai keskeytyi siihen, että minulle nousi kuume puoliltapäivin ja vietin iltapäivän (siis todellakin koko iltapäivän) Lohjan sairaalan terveysasemapäivystyksessä. Noin viisi tuntia siihen meni, että pääsin lääkärille. Ei käy kateeksi sen kummemmin päivystyksen työntekijöitä kuin sinne pakosta raahautuvia ihmisiäkään. Ongelma itsessään on outo: minulla alkoi jo perjantai-iltana kutittaa ja kihelmöidä reisiä (siis pelkästään reisiä). Lauantai-aamuna ne olivat jo hieman turvoksissa, ja turvotus paheni pitkin päivää koulussa istuessa ja reisiä kuumotti ja kihelmöi. Puoliltapäivin sitten alkoivat vilunväristykset, jäsenten särky jne, joten päättelin minulla olevan kuumetta. Lähdin pois, ja istuin sitten iltapäivän odottamassa, että pääsisin lääkärille ja saisin kortisonia. Tämä homma nimittäin tapahtui myös viime vuonna ihan marraskuun lopulla. Vaiva ei sinänsä nyt ole mitenkään ihmeellinen, mutta outo ja epämukava, joten täytynee marssia työterveyslääkärille otattamaan tarkemmin selvää asiasta. Olin kyllä aika kipeä, sillä en jaksanut edes neuloa odottamassa istuessani... *pöyristyttävää!*

Koulussa oli tuota kuumeilua lukuunottamatta kivaa. Koko perjantai käsiteltiin tietoliikennettä, ja lauantaina ehdin sopivasti olla matematiikantunnilla, ja suureksi hämmästyksekseni huomasin tajuavanai jotain ainakin todennäköisyyslaskennasta. Se on saavutus henkilöltä, joka selvitti lukion lyhyen matematiikan puhumalla kauniisti ja osaamatta yhtään mitään... =) Näinköhän minä vielä tykästyn matikkaan vielä vanhoilla päivilläni???

No, se näistä vaivoista. Isovelikin eilen soitteli skypellä jenkeistä, ja pääsin esittelemään hänelle noin livenä kaulurin ja pipon, ja lupasin laittaa ne postissa tulemaan. Tällä viikolla täytyy muutenkin vierailla postissa, sillä olen luvannut laittaa maailmalle pari lankahamsteripalkintoa (saan siis lankavarastoani pienennettyä tälläkin tavalla!) ja siinä samallahan tuon isoveljenkin uudet lämmikkeet voisi maailmalle laittaa.

Viikonlopun käsityösaldosta tuli ihan kohtuullinen: neuloin yhden Ullan Pompom-huivin raidallisesta Regia silkistä, jota ostin joskus joulun alla tehdäkseni siitä solmion. No, solmiota siitä ei siis tullut, mutta tulipahan kiva asustehuivi. Neuloin langan kaksinkertaisena, tarkoituksellisesti niin, että otin toisen pään kerän sisältä ja toisen päältä, ja sain aika kivan meleeratun raitavaikutelman aikaiseksi. Lankaa oli vain yksi 50 g kerä, joten huivista tuli aika lyhyt, mutta juuri sopiva sisäkäyttöön.

Huivin lisäksi neuloin esikoiselle uuden pipon. Hän nimittäin löysi vaatevarastosta talvitakin, jonka olen saanut yhdeltä työkaveriltani jossain vaiheessa. Takki on jo jonkin aikaa odotellut, että jompikumpi lapsista kasvaisi siihen sopivaksi, ja nyt esikoinen siihen mieltyi, vaikka häntä hieman arveluttikin takin väri - takin kangas on nimittäin sellainen oranssi-musta, kumpaakin väriä on yhtä paljon ja kankaassa ne muodostavat psykedeelisen pyörrekuvion, jolloin yleisvaikutelma on sellainen... öh, miten sen nyt sitten sanoisi... punaruskea, ehkä. Takki on oikein kunnon snoukkatakki, ja esikoinen sitten päätti, ettei väri ole tyttömäinen, ja minä lupasin neuloa takkiin sopivan mustan pipon, kun edellinen musta pipo on jäänyt liian pieneksi. Laitoin pipoon vielä pari ohutta oranssia raitaa ihan huvin vuoksi. Pipo tuli pikaisesti valmiiksi, sillä neuloin sitä mustasta isoveljestä, mutta se oli aika napakka ja esikoisen mielestä hieman liian lyhyt (helmasyntini!), joten kastelin sen ja hieman venyttelin, eikä se ehtinyt vielä kuivua käyttöön eikä kuvattavaksikaan. Lankaa pipoon sain kulumaan tasan 50 g.

Edellämainittujen lisäksi päätin, että seuraavan parin viikon aikana teen joka päivä vähintään yhden arpajaispalkinnon kuun lopussa olevan koulun pääsiäistapahtuman arpajaisiin. Eilen illalla sitten aloitin, ja nyt on jo valmiina kolme keltaista tipuaihiota. Aihiota siksi, että olen vain neulonut tai virkannut tuon kropan, mutta kaikki yksityiskohdat puuttuvat vielä. Arpajaispalkintoja on vähän pakko tehdä tähän tapaan sarjatyönä, muuten ei synny riittävästi valmista. Tänä iltana ajattelin kokeilla valkoisella langalla tekemistä, että saa valkoisiakin kanoja... Muutakin sopivaa arpajaisvoittoa pitäisi keksiä, mutta mielikuvitukseni tuntuu lomailevan. Tipusista yksi on neulottu, ja sen mallin kehittelin kyllä täysin omasta päästä - joskin se on vain toisinto Möhönasun blogissa olleesta kukkokanasesta, mutta vain neulottuna. Ja nuo muut virkatut tipuset ovat sitten jokseenkin suoraan Möhönasun ohjeella tehtyjä, tosin lankani oli senverran paksua, että jouduin aika raskaalla kädellä vähentämään silmukoita. Lankana minulla oli keltainen Maxi, jota sitäkin löytyy aika paljon... Täytyy myös kaivaa esiin ne liukuvärjätyt keltaiset samokset, joita myös on keräkaupalla yhdessä laatikossa, niistä saa kivaa pääsiäiskamaa aikaiseksi.

Arpajaisvoitoiksi olen ajatellut tehdä muutaman Ullan pompom-huivin pikkuversioina (varastossa on aika paljon sellaisia lankoja, joita on vain yksi kerä eli juuri sopiva määrä tuollaisiin), noita tipusia sekä mahdollisesti virkattuja heijastimia ja ehkä jonkinverran magneettisatseja - jos ehdin ja jaksan. Löysin varastostani eilen myös kasan edullisia valokuvakehyksiä, joita olen hankkinut tuunattaviksi, ja luultavasti tuunailen niitäkin muutamia tuonne voitoiksi. Mitähän muuta sitä voisi tehdä? Ehkä, jos jaksaisin, voisin neuloa noita pesusieniäni ja vaihtelun vuoksi virkata muutaman saippuapussinkin ja ehkä jopa neuloa pari pipoakin... hmmm,  kyllähän noita sopivia juttuja löytyy, kun vain miettii hetkisen!

Kuvia nyt ei sitten taaskaan ollut tähän laittaa, kun huivi on pingottamatta ja pipo kuivumassa ja tiput keskentekoisia, mutta jossain vaiheessa tällä viikolla sitten...