vaivahisen valitusta...

Niistän nuhaista nenääni,

vuotavaista vaiti pyyhin.

Kurkku kovin karvastelee,

puheputki punoittaapi.

Sainpa taudin lapseltani,

tartutuksen tytöltäni.

Kotiin tahtoisin ajella,

matkan tehdä mieluhisen,

alle peiton lämpöisimmän,

päälle pehmeän patjani.

Siinä sitten loikoilisin,

tautia tätä potisin.

Viikon verran kun viruisin,

jo ois tauti matkan päässä,

nuha taiten taltutettu.

Vaan ei auta itku yhtään,

eikä vaivaisen valitus,

kun on työtä tehtävänä,

asioita, askareita,

palaverikin piettävä,

keskustelu käytävänä.

Istun sitten täällä töissä,

palkkapaikassa palelen,

tauti täten talttukohon,

vaiva kauas kaikotkohon,

kai se siitä paraneepi,

rauhan antaa rahjukselle,

kun en periks' sille anna,

antauvu ahistukselle!

 

Runosuoni pääsi aukeamaan taas, samoin kuin nuhanenäni... =) Kyllä olisi mukava päästä kotiin nukkumaan... *haukotus*