Kuopus: neiti oli elämänsä ensimmäisissä partiotaitokisoissa lauantaina. Tykkäsi kovasti ja nautti olostaan, oppikin kuulema monenlaista ja varsinkin sen, ettei pidä valittaa, vaikka jalat väsyykin. Väitti ainakin, ettei kertaakaan valittanut (mikä olisikin pieni ihme!). Mitä siis tästä opimme? Jos on riittävä motivaatio tekemiseen, valittaminenkin unohtuu. Neiti itse julisti, että "viimeinkin hän on löytänyt itselleen sopivan harrastuksen". Äiti sanoo tähän vain, että hallelujaa ja aamen... =)

Esikoinen: eilen aamulla lähdettiin kukonlaulun aikaan ajamaan kohti Kouvolaa, lätkäturnaukseen. Ensimmäinen ihan virallinen turnaus tällä nyt virallistetulla AAA-joukkueella. Neljän matsin tuloksena kaksi voittoa ja kaksi tasapelia sekä hopeasija turnauksessa. Mainittakoon myös, että Nups oli ainoa joukkue, jolle turnauksen voittajat (EJK) hävisi, numeroin 1-0, ja esikoinen teki tuon ainoan maalin. Nups jäi hopealle maalieron perusteella, muuten joukkueet olivat tasapisteissä. Voin kertoa, että ihan lievää "leijumista" oli havaittavissa matkailuautossamme, kun hopeapokaali matkasi meidän mukanamme kotiin Nummelaan... =)

Muu maailma: rakas veljeni on ilmoittanut, että hänet ja hänen naisystävänsä vihitään avioliittoon 1.11.2008. Jo oli aikakin... ;-) Veljeni on kertaalleen eronnut ja tuosta erosta on nyt jo yhdeksän vuotta, joten ainakaan suinpäin sukkelaan ja harkitsematta ei tähän toiseen liittoon ole menossa. Keskiäkäinen on nyt HYVIN, HYVIN iloinen, sillä tuleva kälyni A on vain kertakaikkisen upea nainen. Saahan näin sanoa? Veljeni ei ole järin helppo ihminen, ja toivon totisesti, että hän osaa arvostaa kohdalleen osunutta onnenkantamoista. A:n sorttisia ihmisiä ei kasva ihan joka oksalla.

Käsityöt: kaikki on kesken. Kummitytön jakku on päättelemättä ja napit ompelematta, ne on kuitenkin JO ostettu... ;-) Oma musta jakku on kesken. Farkunsininen kolmiohuivi on reunavirkkausta vaille kesken. Kouvolan reissulla piti aloittaa uusi käsityö, kun ei huivia jaksanut ottaa mukaan, joten nyt on yksi pari sukkia kesken... Mutta hätäkös tässä, valmiissa maailmassa???!!!

Ja sitten vielä: neulon ensimmäistä kertaa elämässäni jotain 2,5 mm:n puikoilla. Siis Nalle-lankaa, noihin sukkiin, joita eilen aloitin. Sukat tulevat Kuopukselle, jolla muutama pari villaisia on, mutta ne yhdet ohuet, joita aina silloin tällöin tarvitaan, ovat nyt jääneet pieniksi. Ehkä minustakin on viimeinkin tullut tiheysuskovainen, sillä vaihdoin seiskaveikkaankin 3,5 mm:n puikot, vaikka olen siis ehdottomasti ja aina neulonut seiskaveikkaa 4 mm:n puikoilla. Ja pakko se on sanoa, että kun ne omat pinkit sniikkerit on neulottu Nallesta 3 mm:n puikoilla, niin kyllä noilla puoli milliä pienemmillä tulee paljon siistimpää jälkeä. Uskottava on.

Ja sittenkin vielä: ei pitänyt ostaa syyskuussa yhtään lankaa. Eiliseen asti pääsin, mutta kun Kouvolasta palatessa pysähdyimme Korian ABC:lle... Pussilankaa mieluilin, mutta eivät iskeneet Kolibrit, Spektrit tai Tennesseet, Cocoksista puhumattakaan. Mutta neljä kerää Isoveikan syksyn vihreää piti kuitenkin kassalle kantaa. Isoveikkaa kun aina pitää olla jemmassa, eikä tuota vihreää vielä ollut yhtään. (seliseli...) Ja Nummelasta kun sitä on niin vaikea löytää (seliseli) Ja joulukin on tulossa! (seliseli).