Heti aamusta alkaen olen taas tänään huhkinut kuin heikkopäinen... Viime yönä innostuin huonon omantunnon siivittämänä ompelemaan Kuopukselle lahjaa... hän eilen otti ruokapöydälle pinottujen arpajaispalkintojen seasta ompelemani kilpparin ja ryhtyi sillä leikkimään, ja stressattu äitihän veti heti herneen nenäänsä ja karjui kuin se kuuluisa raamatullinen jalopeura. Lapsi kyyneleet silmissään laittoi lelun takaisin ja pyysi anteeksi, mutta "kun se oli niin hieno, ettei voinut olla ottamatta..." Argh, sitä miekanterän kokoista pistoa, joka sydämeni lävisti... Ja tulin sanoneeksi, että jos vain ehdin, tekisin vielä samana iltana neidille sen oman kilpparin, jonka olin jo aiemmin luvannutkin tehdä, kunhan markkinahumusta eroon pääsisin...

No joo, ehkä puoliyön jälkeen ei tiukasti ajateltuna ollut samana iltana, mutta tein kuin teinkin sen kilpikonnan, istuin silmät ristissä katsomassa kanaaleilta München-leffaa ja ompelin käsin kilpikonnaa kiinni ja tikkauksia reunoihin... Katumusharjoituksia sitten nämäkin. Aamulla neiti tuli kyselemään pleikanpeluulupaa, ja kehotin katsomaan sohvalle. Kyllä valvominen kannatti, niin loistivat neidin silmät.

Muutakin pientä on vielä tänään tullut tehtyä, ommeltua lenksuja ja korjailtua juttuja, ompelin jo aiemmin tehdylle enkelinukelle mekon ja siivet jne. Suurin homma oli kuitenkin lähteä Lohjalle laittamaan kojua kuntoon. Koko perhe pakattiin autoon tykötarpeiden kanssa, ja tunnin ahkeroinnin jälkeen oli koju mallillaan. Rakas aviosiippakin on tänä vuonna panostanut kiitettävästi ja nikkaroinut meille kunnollisen hyllykön kojun takaseinälle tavaroita varten sekä tehnyt myös sellaiset puiset "tikkaat" jotka voi laittaa myyntipöydälle, ja niihin saa sievästi villasukkia ja lapasia ynnämuuta kivaa pientä esitteille.

Tämän vuoden somistusideani oli laittaa kojun kattoon tummansininen tuplalakana tummaa öistä taivasta mallaamaan, ja huomenna markkinoiden alkaessa ujutan sinne viisi patterikäyttöistä ledivalosarjaa kankaan yläpuolelle, jolloin valot tuikkivat kuin tähdet kankaan läpi. Käytännössä en ole vielä hommaa kokeillut, mutta luotan siihen, että visioni toimii *heh*. Eiväthän nuo ledit ihan keskiaikaisia ole, mutta ehkä ne eivät kenenkään silmää häiritse siellä kankaan takana. Vielä kun saisin niitä enkeleitäni tehtyä, niitä on tarkoitus ripustaa kankaaseen kiinni pienillä hakaneuloilla tunnelmaa luomaan, ja saahan ne sieltä myydäkin pois, jos joku ostaa haluaa.

****

Eilen illalla ihmettelin, kun olin tavattoman levoton. Olin saanut kaikki sillä hetkellä akuutit työt käsistäni pois ja olisi ollut järkevää mennä ajoissa nukkumaan, mutten kyennyt edes rauhassa paikallani istumaan. Ihmettelin, että mikä tavaton ahdistus minuun oikein on iskenyt, kunnes tajusin: minun teki mieleni neuloa, mutta ei mieleen tullut mitään sellaista, mitä olisin halunnut neuloa. Ahdisti niin, etten edes muistanut kesken jääneiden töideni koria... =) Neulomaan en sitten ryhtynytkään, mutta kun olin tunteen tunnistanut, nauratti hieman - ihan lievä neuleaddiktio(ko)?