Kestoketutus blogilistan "uudistumisen" myötä ei taida lakata ollenkaan. Lisää ketutusta syntyy siitä, kun pitäisi oikeasti opetella käyttämään jotain muuta vastaavaa palvelua, muttei yhtään hotsittaisi. Suo siellä, vetelä täällä, sanoisin.

Käsityörintamalla aloitin viimein tuon tilaustyön tai oikeastaan siis kauniisti minulta pyydetyn työn työkaverille. Tiedossa aivotonta neulontaa, mutta kappas vaan, kun piti jo eilen pari kerrosta purkaa, kun silmukka livahti puikolta pois. Opinkohan tästä mitään? Tuskinpa vain.

Iänikuista UFOanikin virkkaan aina, kun silmä välttää. Siis aina kun katson, että neulominen piisaa hetkeksi ja tahdon sormille toisenlaista verryttelyä. Hitaasti edistyy sillä menetelmällä peitto eikä ainakaan valmistu huomiseksi esikoisen synttärilahjaksi. No, ehkä sitten kesälahjaksi.

Uudelle kamerallekin pitäisi tehdä oma kotelo, kun sellaista ei kameran mukana tullut. Ompelu olisi nopea tapa, virkkaaminen hauskempi, mutta niin kauan kuin tuo ei-itselle tehtävä neule on painamassa omatuntoa, en voi virkata edes kameralaukkua... Outoa tämä itsekuritus.

Työrintamallakin ihan pahuksen kiire. Mutta pakko on välillä siirtää ajatukset töistä johonkin muuhun ja käydä höpöttämässä omiaan. Nyt takaisin palkkaa ansaitsemaan.