ja tämä kissa (=keskiäkäinen) elää niillä tosi pitkään. Minulla oli jo tosi huono omatunto noiden blogiarvontalahjojen vuoksi, kun viipyilin niiden kanssa niin pitkään. Ehkä odotus oli kuitenkin sen väärttiä, ainakin kiitoksien määrästä päätellen. Kiitos kiittämästä, minä olen oikeasti iloinen siitä, kun sain lahjat osumaan kohdalleen.

Tänään on kaksi SUURTA uutista - tai siis minun mittapuullani.

EILEN sain valmiiksi ensimmäisen ufoni eli se on nyt melkein virallisesti Fufo. Esikoisen torkkupeitto tuli virkattua valmiiksi, tänä aamuna sen huuhtelin ja nostin takaterassin kaiteelle valumaan ja kuivumaan. Toivottavasti ei kuivu ihan liikaa, että saan sen illalla vielä pingoteltua parisänkyymme alimmaiseksi. Langanpäiden päättely on vuorossa sitten, kun peitto on sievästi pingottunut. Peitolle tuli painoa 1285 g. Aika urakka.

TÄNÄÄN lähdin ensimmäistä kertaa liikkeelle skootterilla. Lyyli on seisonut jo pitkään orpona yksin autokatoksessamme, mikä lie minua estänyt aamuisin hyppäämään sen selkään, mutta nyt kun alkuun pääsin, en taida enää autoa huoliakaan. Niin oli mukavaa taas ajella, puhumattakaan nyt siitä, että Kuopuksesta oli tosi mahtavaa päästä päiväleirilleen kaksipyöräisen kyydillä... ;-) Isäntä jo yhtenä päivänä hänet haki skootterilla, joten ihan ensimmäinen kerta ei ajelu ollut. Sunnuntaina jo lupailin esikoiselle ajelua, täytynee tänä iltana pitää sekin lupaus, vähän myöhässä tosin.

Seuraava ufo täytynee tänä iltana ottaa työn alle. Vielä en osaa sanoa, mikä keskeneräisistä saa sen kunnian... Ehkä olisi järkevintä laittaa puikoille seuraava Kuopuksen torkkupeiton kynätilkku.