ja tapauksen kunniaksi ilma on tietysti kuin morsian... ei yhtä kaunis, mutta yhtä kostea... Tänäänhän, sen lisäksi, että syntyy X määrä uusia aviopareja, alkavat Pekingin olympialaiset. Ja Ravelympialaiset, jotka kiinnostavat minua melkein yhtä paljon. Kilpailutyö on valittu, langat on sortteerattu omaan kassiinsa, eilen illalla etsin valmiiksi jo 4 mm:n sukkapuikot ja vasta tänä aamuna tajusin kauhukseni, että molemmat lyhyemmät 4 mm:n pyöröpuikot ovat kiinni Kuopuksen hihatinneulomuksessa, joka on vieläkin ihan vähän kesken. Vaihtoehdot ovat siis vähissä: joko pitäisi neuloa tuo hihatin pikavauhtia valmiiksi (tai ainakin toinen hiha) ja siirtää se vaikkapa 3,5 mm:n pyöröpuikolle odottamaan TAI mennä ostamaan uusi pyöröpuikko. Tai voisihan sitä ottaa heti alusta käyttöön 120 cm:n pyöröpuikon käyttöön... No, luulenpa, että päädyn vaihtoehtoon yksi. Rajansa siinä, miten pitkälle tämän välineurheilun vie.

Torkkupeiton malli on summittaisesti mietittynä: pohjaväriksi tulee luonnonvalkoinen, ja raidat ovat siis olympiarenkaiden väriset, lipun osoittamassa järjestyksessä oikealta vasemmalle eli punaisesta aloittaen. Voisin toki väittää, että tämä on nimenomainen kunnianosoitus sille, että Kiina isännöi näitä olympialaisia, sillä Kiinan kieltähän kirjoitetaan perinteisesti oikealta vasemmalle, mutta Wikipedian mukaan kansantasavallassa kyllä kirjoitetaan vasemmalta oikealle. Todellinen syy on kyllä se, että punaista seiskaveikkaa minulla sattuu olemaan vähiten, ja kirkkaansinistä (josta tulee uloin raita ja siihen siis kuluu eniten lankaa) on eniten. Käytännön sanelema järjestys siis. Mutta pyöreässä kappaleessahan raitojen järjestys on "luettavissa" ihan sen mukaan, mistä haluaa sen aloittaa, joten molempi parempi, eikös vaan? Raitojen mitoitukseksi olen päättänyt, että valkoiset raidat ovat aina 3 cm korkeita (keskiympyrän läpimitta tulee siis olemaan 6 cm) ja värilliset raidat 9 cm korkeita. Vielä on mietinnässä, teenkö nuo luonnonvalkoiset ainaoikeaa (tai sii pyörönä neulottaessa joka toinen kerros nurjaa) vai tekisinkö peräti väriraidat siten... Katsotaan. Ehkä teen vain satunnaisia ainaoikea-raitoja jokaiseen väriin.

Tänään saisi ihan virallisesti kaiketi klo 15.00 Suomen aikaa ryhtyä luomaan silmukoita, mutta kun olen siihen aikaan töissä, jätän suosiolla aloituksen siiheksi, kun olen päässyt töistä kotiin. Ei tällaisessa pitkän matkan juoksussa kuitenkaan muutamalla tunnilla ole merkitystä, sitkeys ja tasainen vauhti ratkaisevat loppupeleissä huomattavasti enemmän... ;-)

***

Eilinen ahdistus on jossain määrin laantunut, mutta ei kokonaan. Olen monta kertaa viime vuosina miettinyt, miksi elämä menee niin kuin menee, miksi juuri tähän suuntaan ja miksi pitää ahdistaa niin usein? Perusasiat kun kuitenkin ovat kunnossa, velkaa ei ole niin paljon etteikö niistä selviäisi, lapset ovat kutakuinkin terveitä ja järjissään ja osaavat jopa ajoittain käyttäytyä, puoliso on mieleinen ja minulle tärkeä, koti on riittävän suuri (ainakin melkein) ja riittävän kaunis ja riittävän toimiva, työpaikka ihan OK (en kommentoi enempää...) ja liksa kohtuullinen, ystäviä ja muitakin sosiaalisia suhteita on kotitarpeiksi asti, sukulaistenkin kanssa tulen hyvin juttuun (mukaan lukien miehen suku) eli ihan totta, elämä on mallillaan. Ja kuitenkin ahdistaa. Ahdistaa se, että esikoisen lätkätreenit eivät enää tule olemaan säännöllisinä aikoina, ahdistaa se, että kuopus haluaa uusia harrasteita eikä niiden aikatauluista vielä ole mitään tietoa, ahdistaa se, että mieluummin neulon ja virkkaan kuin siivoaisin, sisustaisin tai järjestelisin kotia... Onko tällainen ahdistus ihan normaalia ja johtuuko se vain siitä, että kesäloma on ohi, vai pitäisikö tästä oikeasti huolestua ja pitäisikö tälle tehdäkin jotain???? Ahdistaa ajatellakin, että pitäisi tehdä jotain... ;-) Mutta nyt panen pisteen tälle puheenaiheelle, kun ei se tästä vinkumisesta mihinkään muutu kuitenkaan.