Älytön otsikko, tiedän. Mutta se kuvaa viimeisen vuorokauden tapahtumia aika hyvin. Eilen illalla lähdin kaverini luo tyttöjen iltaa varten, jota jatkui kohtuullisen pitkälle aamupuolellekin... Menin viideltä nukkumaan, nukuin viisi tuntia, jatkoimme höpöttelyä vielä aamu- eikun siis aamupäiväkahvin puitteissa ja työpaikallani olin ylitöissä hilkkua vaille yksi. Töitä tein reilut neljä tuntia ja sitten alkoivat asiat tökkiä niin pahasti, että oli paras lähteä kotiin levähtämään.

Käsityöt ovat siis olleet vähän taka-alalla, mutta nyt illalla sain sitten aikaiseksi päätellä roosasta kolmiohuivista langanpätkät ja kuvata sen, kuvata mustavalkoisen suorakaidehuivini sekä todeta, että harmaa liivini on tasan syntynyt voittamaan Mörvelökisan kultamitalin ja moisesta suivaantuneena neuloin yhden tiskirätin. Jei!....

Tässä huonoja ja vielä huonompia kuvia:



Joo, taas yksi sellainen samanlainen huivi. Hip hip....



Huivista tykkään, kuvasta en ...huraa....=( Tämä huivi täytyy kuvata uudemman kerran, kunnolla ja päivänvalossa.

Ja mikäs se siinä...


Saksalaisen sekatavarakaupan tarjouslanka neulottuna saksalaisilla puikoilla suomalaisen vahakankaan ja ruotsalaisvalmisteisen ruokapäydän päällä. Ainoat hyvät puolet tässä neuletyössä ovat a) tarkoituksenmukaisuus, b) lankaa kului ja c) tulipahan harjoiteltua Novitan boleron neulemallia. Rätti meni jo odottamaan ensimmäistä käyttökertaa vessan kaappiin.

Näistä juhlavanmasentuneista neulepläähtunnelmista päätämmekin kisastudiomme tällä kertaa täältä mistä nyt sitten lieneekään. Huomenna tiedossa lisää ylitöitä, kotiin palautuvia lapsia ja yleistä kaaosta. Keskiäkäinen kuittaa ja vaikka mieli tekisi tehdä jotain ihan muuta, palautuu sohvalle miettimään, onko vielä neule-elämää mörvelöiden jälkeen.