Miten sitä oikein jaksaakin nousta joka halvatun aamu tähän syyskaamokseen? Tänä aamuna erityisesti oli sellainen olo, että olisin voinut ihan suosiolla vaikka istahtaa keskelle makuuhuoneen lattiaa ja jupista siinä itsekseni, etten "varmana lähde töihin!" Siis jos paikalla olisi ollut edes joku, jota asia olisi mitenkään kiinnostanut. Mutta enpähän istahtanut muuhun kuin uskolliseen nelipyöräiseeni ja porhalsin taas kerran tänne töihin. Sen verran väsytti ajaessa, että ainoastaan yksi citymaasturi sai verenpaineeni kohoamaan asteen verran - rauhallinen aamu Turunväylällä siis.

Eilen illalla pyörähdin pikaisesti Sellossa toimittamassa blogiarvonnan palkintoa Makepeacelle, ja jatkoin siitä vähän kauppoihin...Illan saaliina oli sisäpelikengät ja mustat verkka- tai jotkin sellaiset - housut esikoiselle, mustat farkut, pari toppia, yksi tunika ja viidet pikkupöksyt kuopukselle sekä yhdet trikoot ja hauska empiremallinen tunika minulle itselleni. Aviosiipalle en ostanut mitään... mitäs on työmatkalla!

Hain esikoisen jäähallilta sopivasti ostoshuumaltani ehtien, jatkoin matkaa vanhempieni luokse hakemaan kuopusta ja paluumatkalla pysähdyimme vielä ruokakaupassa. Kotiin päästyämme alkoi vaatteiden sovittelu: kuopus kokeili vastahakoisesti vaatteitaan, esikoinen huomattavasti innokkaammin uusia kenkiään ja minä - no, minäkin vetäisin uudet vaatteet hetkeksi päälleni, kun sovittamatta ne ostin. Kuopus marmatti, kun joutui vaatteita päälleen vetämään, mutta oli vähän eri ääni kellossa tänä aamuna, kun neiti kantoi eiliset vaatteensa pesukoriin ja pyysi, että saa laittaa uudet housut jalkaan. Niinpä, kyllä se naisellinen luonto sieltä pikkuhiljaa päätänsä nostaa - eräänä päivänä tässä osuin kylpyhuoneeseen yhtä aikaa kuopuksen kanssa, kun hän harjasi hiuksiaan, tarkasteli itseään peilistä ja totesi sitten, että onpa hänellä tosiaankin kauniit hiukset, niin kauniit hiukset, että joku voisi niitä vaikka kadehtia. Hymyilin sisäänpäin ja sanoin, että hiukset tosiaan ovat kauniit, paksut ja vahvat, ja tällä hetkellä jopa ihan kuosissaan, kun edellisestä kampaajakäynnistä on vasta pari viikkoa.

Ai niin, tuli nyt sitten viimeinkin mieleeni yksi asia, josta on pitänyt kertoa. Monessa blogissa kun on tullut seurattua silloin tällöin esiin putkahtavia koulukiusaamisasioita. Esikoisen kohdallahan tuota kiusaamista on jo ehtinyt esiintyä, mutta Kuopus joutui ensimmäisen (mainittavan) kerran siitä kärsimään viime viikon lopulla. Neljäsluokkalaiset tytöt olivat tyttöä kiusanneet kieltämällä pääsyn johonkin koulun pihan osaan ja nimitelleet rumasti, pahiten kuopukseen kai oli sattunut, kun olivat haukkuneet vammaiseksi. Tyttö ei oikein halunnut koko asiasta edes puhua, onneksi isoveli oli nähnyt ainakin osan tapahtumasta, joten pystyi tunnistamaan kiusaajat. Laitoin maanantaina reissuvihkoon pyynnön, että asiaa tutkittaisiin, ja jo tiistaina oli isoveli käynyt luokkakuvasta tunnistamassa kiusaajat, joiden kanssa heidän opettajansa oli sitten käynyt vakavaa keskustelua asiasta. Tytöt olivat tunnustaneet tekonsa, pyytäneet kuopukselta anteeksi ja kirjoittavat tapahtuneesta itse selostukset kotiin, ja tuovat selosteensa allekirjoitettuina takaisin kouluun. Lisäksi tytöt ovat luvanneet korvata tapahtuneen ostamalla kuopukselle jonkin pienen lahjan. On tosiaan onni, että lapset saavat käydä sellaista koulua, jossa kiusaamiseen puututaan välittömästi ja asiallisesti. Ja juuri kun yksi asia saatiin kuntoon, kertoi esikoinen, että tiistaina liikuntatunnin alussa joku rinnakkaisluokan poika oli purrut häntä olkavarteen! En meinannut silmiäni uskoa, kun esikoinen näytti kätensä: olkapäässä oli tosiaankin n. 5 cm:n läpimittainen mustelma hampaanjälkien muodossa. Esikoinen oli sanonut asiasta liikunnanopettajalle, joka ei ollut reagoinut, joten komensin esikoisen kertomaan asiasta omalle luokanvalvojalleen, joka ilmeisesti oli sitten ryhtynyt toimeen. Ainakin eilen illalla Esikoinen sanoi, että rinnakkaisluokan ope pitäisi luokan pojille puhuttelun aiheesta. Täytyy vielä tänään yrittää tavoittaa tuo esikoisen opettaja ja kysyä, mitä asialle on loppujen lopuksi tehty.

Että tällaisia huolia ja murheita tällä kertaa. Eilinen ilta jäi käsitöien osalta hieman saamattomaksi, tikutin tosin tuota vauvamyssyä, mutta puoliyöhön mennessä siitä jäi vielä uupumaan parikymmentä riviä. No, tänä iltana sitten.