Luulin joutuvani viettämään koko mökkiloman ilman kosketusta nettiin, mutta näin vain luikertelin itseni apen koneelle ja hetimiten piti vähän postausta tässä...

Kerrottakoon nyt ensimmäiseksi, että täällä sataa. Eilenkin satoi, ja toissapäivänäkin taisi sataa. Mökkitelkkarista näkyy peruskanavat, ja itse tv on niin pieni, että joudun istumaan metrin päässä saadakseni jotain selvää. Mutta toisaalta, tuijotan kuitenkin koko ajan enemmän käsiini, joten ihan sama se... =)

Mökkijärven veden lämpötila on huikaisevat 15 astetta plussan puolella, ja mökissä on neliöitä suurin piirtein saman verran. Onneksi pihapiirissä on myös matkailuvaunu, jonne osa perheestä pakenee välillä. Uusi aittakin alkaa olla loppusilausta vaille valmiina, se on aviosiipan ja apen kädentaitojen tulosta.

Tulimme tänne mökille muutaman kymmenen tuhannen autoilijan ja muutaman tuhannen motoristin saattelemana. Sympatiseerasin kovasti motoristeja, joutuvat raukat tänä viikonloppuna koko ajan ajamaan käpälä ojossa, kun on tervehdittävä kaikkia vastaantulevia kohtalotovereita. Älkää vain saako jännetuppitulehduksia, on tosi ikävää ajaa kaksipyöräistä kyynärpää tai ranne kipeänä... *katkeran puhetta, Lyyti on kotosalla*

Aloitin heti kotipihasta päästyämme itselleni mustaa kolmiohuivia Evitasta virkkaamalla, ja eilen illalla myöhään huivi valmistui, kun ensin olin pähkäillyt pari tuntia reunusta. Täysin tyytyväinen en reunukseen ole vieläkään, mutta kun en vain tykkää hapsuista huiveissani, niin jonkinlainen koristerantu siihen oli värkättävä kuitenkin. Lankaa sain kulumaan melkein kaiken 7 kerää, eli arvaten veikkaisin kuluneen noin 335 g. Ihan hyvän kokoinen huivista tuli, vähän raskas, kun lanka on puuvillasekoitetta, mutta juuri sellaisista tykkäänkin. Henkäyksenkevyet silkkivillahuivit ovat varmasti ihania, mutta minun huivini saavat painaakin, on heti jotenkin sellainen olo, että on oikeasti jotain lämmikettä harteilla. Ja kyllä nämä ladonovet tuollaiset huivit hyvin kestävät!

Nyt koukuttelen jämäpuuvillalangoista joka kodin perustarviketta eli wc-paperirullien seinätelinettä mökin huussin seinälle. Värimaailma on hillitty sini-turkoosi, ja tuokin työ on edistynyt vallan mukavasti, kun sadetta on pitänyt pidellä.

Huomenna sitten Tampesteriin - toivotaan, että sää edes vähän suosisi, hotelli on varattu vain yhdeksi yöksi, eli tiistaiksikin tuon huvipuistoilun voisi pahimmassa tapauksessa jättää, mutta mieluummin sinne menisi jo huomenna.

Tällä kertaa siis tämmöistä, ja lopuksi vielä koululaishuumoria Esikoisen toissapäiväisestä jätskitikusta: Missä haamut käyvät uimassa? No, tietysti Kuolleessa meressä - duh! Ja nyt tuijottelemaan Wimbledonia, jos siellä vaikka jotain tapahtuisi!