... siis käsityömielessä. Viikonloppuna istuskelin anopin sohvalla neulomassa, ja hän ohimennen lausahti, että on jättänyt neulomiset kokonaan. Ei siis enää sukkia tulossa sieltä suunnalta, joten kai tässä on pikkuhiljaa sitten yritettävä motivoida itsensä sukanneulontaan. Hätä ei ole aivan akuutti, onhan meillä tuo varamamma, jolta sukkia syntyy ihan kuin itsestään, ja kauniita sellaisia, mutta hiukan ehkä aina hävettää näissä neuleblogiseuroissa, kun joutuu toteamaan ihan punaisena, että "öh, tota, mä en neulo ollenkaan sukkia..." Voi sitä häpeän määrää!!!

En ole muuten neulonut lapasiakaan sitten vuoden 2000, ja silloinkin neuloin vain yhden, mallikappaleeksi. Että sekin olisi syytä ottaa uudestaan ohjelmaan, varsinkin kun lapset taitaisivat ihan mielellään lapasiakin käyttää. Mielessä on käynyt, että ehkä pitäisi huovutettavat tumput tehdä, vaikka vain kokeilumielessä... Mutta ah ja voi, minulla on erittäin paha toisen neulekappaleen syndrooma, joten ehkäpä tuon sukanneulonnan voisi aloittaa vaikkapa neulomalla joulusukkia, niin saisi tehdä vain yhden kappaleen kerrallaan... =) Ja lapasneulontaan voisi yrittää päästä kiinni neulomalla vaikka pesukintaita, niihin kun ei tarvita sitä peukaloa eikä toista lapastakaan...

Ja sitten Matunille ja muillekin mahdollisesti asiasta kiinnostuneille hieman suuntaviivoja ylhäältä alas neulottavan pipon tekemiseen:

Tämä suuntaviivaus on siis Isoveli-langalle, eli jos joku haluaa tehdä pipoja ohuemmasta langasta, ottakoon sen huomioon silmukkamäärissä. Minä aloitan piponi 12 silmukalla, eli luon ensin kahdelle sukkapuikolle molemmille kuusi silmukkaa ja aloitan suljettuna neuleena neulomisen siten, että neulon aina kolme silmukkaa puikolle, eli ensimmäisen kerroksen jälkeen jokaisella puikoilla on kolme silmukkaa. Tästä jatkan sitten niin, että lisään joka toisella kerroksella jokaiselle puikolle kaksi silmukkaa: neulon kaksi oikein, sitten nostan silmukoiden välistä uuden ja neulon sen kiertäen, ja sitten neulon kunnes on jäljellä kaksi silmukkaa, nostan ennen niitä silmukoiden välistä uuden silmukan puikolle ja neulon kiertäen. Tällä tavalla lisäten jokaisella lisäyskerroksella tulee kahdeksan uutta silmukkaa, ja lisäykset muodostavat päälaelle himmeästi erottuvan ristinmuotoisen kuvion.

Riippuen siitä, minkämallisen aikoo pipostaan tehdä, silmukoita olen lisäillyt 60 - 68 - 76 saakka, omaan päähäni, johon aikoinaan sopi mainiosti kokoa 58 ylioppilaslakki, oli sopiva silmukkamäärä 70. Koskapa omissa pipoissani on kaikenlaisia ribbejä (1o,3n - 2o,2n - 2o,3n - 1o,1n), olen aina muokannut tuota silmukkamäärää sopivaksi tuohon ribbin malliin.

Kuudennesta piposta halusin esim. tehdä 2o,2n -ribbipipon. Siinä halusin ribbin alkavan mahdollisimman läheltä päälakea, joten tein päälaella lisäykset huomattavasti vähemmillä kerroksilla kuin muissa pipoissa, eli lisäsin jokaisella puikolla ensin 2, sitten 4, sitten 6, kunnes joka puikolla oli 19 silmukkaa, kokonaismäärä siis 78, jossa 2o,2n -ribbi menee tasan. Pipo on hyvin perusperusribbipipo, jossa on maltillisesti joustimessa joka kolmas kerros ruskeaa ja muut kitinväristä lankaa.

Omassa pipossani (pipo nro 5) tein taas lisäykset hieman harvemmassa, eli joka kolmannella kerroksella ja lisäsin silmukoita niin, että niitä oli 84 tai jotain sinnepäin, neuloin niillä muutaman sentin ja sitten kavensin nopeasti kahdella kerroksella silmukoita niin, että jäljellä oli 70 silmukkaa. Neuloin vielä pari kerrosta sileää 70 silmukalla ja sitten aloitin neuloa 1o,1n -ribbiä neuloen oikeat silmukat takareunastaan. Samalla raidoitin pipoa mustalla ja tuolla "lapinvärityksellä" aina yksi kerros värillään (pyörönä neulomisen ihanuuksia...). Omasta pipostani tuli siis jonkinlainen rastapipa, päälakiosa on hieman liian suuri ollakseen aivan kalloa vasten (sopii minulle) ja resori on aika korkea, joten pientä baretin tai baskerin tai bonetin fiilistä siihen tulee.

Kuopukselle taas tein ihan kunnon skottibonnetin aloittamalla ihan normaalisti ja lisäämällä maltillisesti silmukoita ensin vain "ristin muotoisesti" ja kun silmukoita oli jo n. 60-70, lisäsin myös aina puikon keskellä (tai siis suurinpiirtein sillä kohtaa, sillä kun silmukoita alkaa olla yli viisitoista puikollaan, kannattaa siirtyä 80 cm:n pyöröpuikkoon tai pidempäänkin) silmukoita, että sain päälaesta hieman pyöreämmän muodoltaan. Päälaelle tuli lopulta silmukoita noin 115, en muista ihan tarkkaan, ja sitten neuloin yhden kerroksen nurjaa, että sain napakan "reunan" tuolle päälaen kuvulle, ja sitten taas kaventelin maltillisesti joka toisella kerroksella ja aina samoissa kohdissa silmukoita, kunnes jäljellä oli 60 silmukkaa (8-vuotiaan pää), ja neuloin sitten n. 8-10 cm:n resorin tuolla 1o,1n -ribbillä, jossa oikeat silmukat neulotaan takareunastaan.

Miehen pipassa tein nuo tavanomaiset lisäykset päälaella, kunnes puikoilla oli yhteensä 64 silmukkaa (16 puikollaan). Sitten lisäsin vielä yhdet silmukat jokaisen puikon keskivaiheilla (17 silmukkaa puikollaan), neuloin pari senttiä sileää oikeaa, ja aloitin ribbiosuuden: jätin pipon "kulmiin" eli sukkapuikoilla neuloessa aina puikon alussa ja lopussa kaksi silmukkaa sileäksi oikeaksi, ja näiden neljän silmukan kaitaleiden väliin neuloin 10,1n-ribbiä, edelleen niin, että oikean silmukan neuloin aina takareunastaan. Näin pipoon muodostui tuollaisen Väinämöis-lakin tyyppinen ristikuvio sileillä silmukoilla, ja näiden sileäsilmukkapalkkien väliin tuli ribbiosuus, joka sekä alkoi että päättyi nurjaan silmukkaan.

Näihin pipoihinhan sitten jää tuonne päälaelle aika suuri aukko siihen aloituskohtaan, ja se kannattaa huomioida myös pituudessa - kun pipo tuntuu sopivan pitkältä, kannattaa vielä neuloa pari kerrosta, sillä kun pipo on valmis, pitää tuo aloituksen ympyrä nätisti kuroa aloituslangalla umpeen, ja silloin pituudesta vähän katoaa... paitsi silloin, kun siihen on varautunut! Minä en ole näihin pipoihin ollenkaan neulonut kaksinkertaista käännettä, vaan ovat enemmän tuollaisia beanie-tyyppisiä tai sitten noita bonetteja, mutta jos vain jaksaa, voihan sitä tikuttaa käänteenkin verran lisäpituutta. Seuraavaan ajattelin sellaisen tehdäkin, jos vain lankaa riittää. Minulla on pipon keskikulutus ollut noissa beanie-tyyppisissä n. 55 g, muissa sitten pikkusen enemmän, mutta yhteenkään ei ole tainnut mennä 75 g enempää.

Huhhuh, onpahan tuossa selitystä. Tänään yritän taivutella kauniisti toisen lapsista mannekeeraamaan pipoja, että saan niistä kuvia näytille, ja saatte hieman paremman kuvan (tosiaankin!) siitä, miltä pipot näyttävät. Mitähän niistä vielä kertoisi... niin, sukkapuikot minulla olivat isoveli-lankaan 5,5 mm (ei ollut 5 mm:n puikkoja...) ja pyöröpuikko 80 cm:n mittainen 5 mm:n addi. Minulla on myös 60 cm:n addit, mutta jos niillä neuloo, ei pysty pipoa kesken kaiken sovittelemaan päähän, joten siksi nuo pidemmät puikot.

*Haukotus* Nyt on työpäivää enää jäljellä vajaa parituntinen, joten täytynee keskittyä hetkeksi johonkin muuhunkin kuin neulontaan ja neuleohjeisiin - plääh! Miten sitä jaksaa...