Outi haastoi minut(kin) kertomaan omituisuuksistani. Hoidetaanpas tämä nyt sitten alta pois, vaikka hankalaa oli valita vain viisi omituisuutta...

1. Inhoan syvästi ja vakaumuksellisesti kaikkea kirjanpitoa, arkistointia ja mapitusta. Teen vain sen verran, kun on ehdottomasti pakko, en yhtään enempää - minusta ei siis koskaan, milloinkaan, ikinä saa taloushallinnon ammattilaista. Nuorempana kaikki kuitit olivat sulassa sovussa isossa pahvilaatikossa, jonka kylkeen olin taiteellisesti kirjoittanut "jemma". Sieltä löytyivät hetken etsimisen jälkeen, jos tarvetta oli. Nykyään kuiteista huolehtii tuo ruokapalkalla hankittu "kirjanpitäjä", jonka satuin naimaan.=)

2. Matemaattinen lahjakkuuteni päättyy tasan siihen pisteeseen, kun numerot vaihdetaan kirjaimiksi. Olen täysin kykenemätön hahmottamaan yhtälöitä ja avaruudellista geometriaa. Lukioaikana onnistuin ylipuhumaan opettajan, ja sain matikan tunneilla lukea tai tehdä toisten aineiden tehtäviä, armosta ja isoveljen preppauksella pääsin aina jotakuinkin kokeista läpi. Mutta päässälasku sujuu loistavasti!

3. Olen ristiriitaisesti epäsiisti ihminen. Koko muu huusholli saa puolestani olla sekasorrossa ja kuin pommin jälijiltä, mutta astioiden pitää olla kaapeissaan juuri siinä, mihin ne kuuluvat ja likapyykkien omissa koreissaan lajiteltuna värien mukaan. Jos olen jollekin tavaralle paikan päättänyt, sen pitää olla juuri siellä tai sitten ei ole kenelläkään kivaa. Epäonnekseni huushollissamme on lukematon määrä tavaraa, jolle en ole paikkaa päättänyt...

4. Rakastan käärmeitä ja tykkään madoista, pikkupenskana kaivelin aina kastematoja maasta ihan vain siksi, että ne tuntuivat niin mukavilta kädessä. Ottaisin mielelläni käärmeen lemmikiksi, jos se olisi muuten mahdollista. Vastapainoksi inhoan sitten syvästi kaikkea, millä on enemmän kuin neljä jalkaa. Kuusijalkaisia vielä jotenkin siedän, kahdeksanjalkaiset nostavat jo ihokarvani pystyyn ja tuhatjalkaisista lienee ihan turha mainitakaan...

5. Olen kohtuullisen suoraviivainen, suorapuheinen ja avoin ihminen, ja inhoan syvästi kaikenlaisia pelejä, joita ihmiset pelaavat keskenään. Sanon mieluummin suoraan, meni sitten syteen tai saveen. Varmin tapa päästä minusta eroon on pelata kanssani jonkinlaista peliä ja lopulta paljastaa se. Muutama "kaveruus" elämässäni on päättynyt siihen, kun olen lopulta tajunnut pelin juonen ja tuntenut itseni perinpohjin nolatuksi, vaikka minua ei olekaan julkisesti nolattu. En todellakaan ymmärrä, mitä iloa moisesta kenellekään on. Näille "kavereille" minä totesin omasta puolestani, että jos he saavat kiksejä minun nolaamisestani, he voivat minun puolestani työntää kaveruutensa sinne, minne ei päivä paista eikä kuu kumota - minä tarvitsen moisia ystäviä yhtä paljon kuin reikää keskelle otsaani.  Samoin inhoan syvästi sitä, että minua koskevista asioista keskustellaan selkäni takana. Jos jollakulla on jotain minua vastaan tai haluaa neuvoa minua, sanokoon sen sitten suoraan minulle, jos kantti kestää. Itse olen sitä mieltä, että jos kanttini ei kestä sanoa toiselle suoraan, mikä ärsyttää, niin sitten on paras olla kokonaan sanomatta ja vain sietää asioita sellaisenaan.

Että tämmöisiä omituisuuksia minulla... Kuten sanottua, olisihan niitä enemmänkin piisannut, mutta ei nyt kiusata teitä tämän enempää! ;-)

Sen verran lipeän säännöistä, että ottakoon tämän haasteen mukaansa se, ken haluaa. Aika moni on tämän meemin jo tehnyt, joten en halua erikseen nimetä ketään - sitäpaitsi, mieluummin haasteeseen vastaa, kun itse saa valita!