Olipa kerran väsynyt testaajarouvasihminen, joka raskaan työviikon päätteeksi päätti hoitaa muutaman juoksevan asian ja siinä samalla toimittaa kauppaamansa neulekirjan uuden omistajan kuriirille (=aviomies). Tuumasta toimeen. Ikävä kyllä määränpääksi aiotussa ostoshelvetissä oli parhaillaan jonkinlaiset ostosgeimit (=sembalot) päällä, joten parkkipaikan löytäminen rakkaalle kulkuvälineelle oli kiven takana...

Kun autolle oli löytynyt sopiva päivähoitopaikka, ja pari muuta juoksevaa asiaa hoidettu lennossa tieltä pois, kaarsi rouvashenkilömme erääseen liikkeeseen, josta tiesi löytävänsä kollegablogaajan asiamiehen eikun siis aviomiehen... =) Hyvässä ymmärryksessä kirja vaihtoi omistajaa, ja rouvashenkilö sai asianmukaisen korvauksen kirjekuoressa, mutta mukana tuli myös salaperäinen sininen paperipussi. Hämmentynyt rouvashenkilö lähti liikkeestä uteliaana, kävi vielä kirjakaupassakin, kunnes suuntasi askeleensa kohti parkkihallia ja siellä odottavaa uskollista kumijalkajuhtaa.

Oman auton rauhassa rouvashenkilö viimein avasi pussinsa, ja voi hyvänen aika! Siinä meinasi mennä rouvalla ihan tarjouslakut väärään kurkkuun, kun pussista putosi ulos tuliterä pari Koiranputkisukkia! Hiljaisesti hihitellen rouva käynnisti autonsa ja suuntasi sen nokan kohti kotia, jossa uudet sukat pääsivät välittömästi hellimään työpäivän turvottamia käpäliä...

Ja ei, tämä ei ollut satua, vaan ihan täyttä totta!

2869894575_a1a9aacfee.jpg?v=0

Sukkien takana on Makepeace75, jonka kanssa tein jokusen kotva sitten diilin yhdestä langasta, ja vastineeksi hän lupasi neuloa minulle sukat. Sukkien valmistumisajankohdasta emme sopineet, minä sanoin, että kiirettä ei ole, neuloo sitten kun inspis iskee. Ja nyt minulla on sukat! Jee! Ja vielä Koiranputkisukat, joita ihailin taas tässä taannoin jonkun blogissa jopa siinä määrin, että ollin ihan viittä vaille aikeissa ryhtyä tekemään niitä itse... Kiitos, Makepeace! Tämä oli ihana ylläri ja mahtava perjantaipelastus!