Otsikkonihan tietenkin viittaa ensinnäkin siihen, ettei minulla ole mitään erityisen painavaa asiaa blogiin merkittäväksi, kunhan tässä aikani kuluksi jaarittelen... ja myös siihen, että paino on kuin onkin lähtenyt alenemaan! *hillittyä sotatanssia* Mutta ei parane vielä liikaa innostua, tässä on kuitenkin mennyt nyt muutama viikko ilman merkittäviä saavutuksia, joten pienikin saavutus on enemmänkin kuin tervetullut vahvistamaan jo kohtuullisen alhaalle painunutta motivaatiota. Painoa ei vielä ole lähtenyt niin paljon, että voisi vielä kaivella esiin arkeologista jäämistöä eli pieneksi käyneitä vaatekappaleita, mutta kohtapuoliin, kohtapuoliin... Ja tämä oli siis päivän ensimmäinen iso plussa!

Eilinen päivä meni aika tavalla tuon painonhallinnan merkeissä, kun oli ryhmän kokoontuminen ja illalla lentistreenit. Mutta kylläpä olikin mukava olo treeneistä kotiin palatessa... oli saanut rehkiä ihan kunnolla, sillä pelasimme vajailla joukkueilla, ja yllätyksekseni en ollut juuri lainkaan jäykkä tai kipeä, kun kotipihassa kampesin itseni ulos autosta. Aiempina kertoina olen jo kotimatkan aikana jäykistynyt niin, että kävelykin on ollut hieman tuskallista. Ja hyvä olo on jatkunut tänä aamuna, sillä kivuista ja säryistä ei herätessä näkynyt eikä tuntunut merkkiäkään. Ja tämä on päivän toinen iso plussa!

Aviosiippakin odotti kotona paluutani uutisten kera: ensin oli anoppi soittanut kotopuolesta ja kertonut lääkärien todenneen, että appiukolla on keuhkoveritulppa... *aih* ja kun aviosiippa oli jo huolissaan ehtinyt uutista kertoa minunkin vanhemmilleni ja oli tietysti ollut ymmärrettävän alamaissa ja peloissaankin, niin anoppi oli soittanut uudemman kerran, ja kertonut, että lääkärit olivat erehtyneet diagnoosissaan ja tulkinneet keuhkoissa näkyvän nesteen veritulpaksi. *helpotuksen huokaus* Lopputulema oli siis se, että appiukon keuhkoihin on kertynyt nestettä neljään eri paikkaan, ja tämä neste vaikeuttaa tietenkin hengitystä ja muutenkin heikentää olotilaa. Nyt on nestettä ryhdytty poistamaan, ja appiukon tila oli kohentunut välittömästi ja silminnähden. Aviosiippa istui sohvalla tätä kertoessaan, ja voisin vaikka vannoa, että hänellä oli hetken aikaa vaikeuksia hillitä itseään, ettei olisi itkua tirauttanut... eihän siinä auttanut muu kuin mennä halimaan suoraan suihkusta tulleena... Lääkäreille voisin antaa pelottelusta pitkän miinuksen, mutta koska lopputulema on niin positiivinen, totean vain, että tästäkin tuli sitten päivälle yksi iiiiiso plussa!

Ja siinähän sitä jo olikin plussaa roppakaupalla *plop plop plop*. Näissä positiivissa tunnelmissa päätämmekin lähetyksen tällä kertaa, ja nyt musiikkia keskipäivän ratoksi....