Keski-ikäisyyden tunnistan omalla kohdallani kaikkein parhaiten siitä, että vielä nuorena niin perin merkityksellisiltä tuntuneet juhlat (=mahdollisuudet bailaamiseen) ovat menettäneet merkityksensä. Uusivuosi on minulle ollut aina tärkeä oikeastaan vain kahdesta syystä: ilotulituksista ja siitä, että vuoden vaihtuminen on aina eräänlainen etappi. Nykyään en jaksa innostua enää edes ilotulituksista, se kertonee kaiken...

Pitkän työsyksyn jälkeen lomailin joulunpyhät ja menin töihin vasta uuden vuoden toisena päivänä. Lomailu sujui flunssan merkeissä, ja tapaninpäivän myrskyn vuoksi sähköt oikuttelivat vielä sen itse asiassa aika lyhyen sähkökatkon (n. 18 tuntia) jälkeen aika monen päivän ajan aiheuttaen mielipahaa lähinnä Esikoiselle, jolla oli kerrankin aikaa pelata muuallakin kuin kaukalossa. Tosin nettikin välillä otti nokkiinsa jatkuvasta sähköjen räpsyttelystä, mikä puolestaan aiheutti mielipahaa meille muillekin.

Joulu loppui meillä kuitenkin vasta Nuutinpäivään ja oikeastaan meni vielä siitäkin pari päivää yli, sillä joulukuusi pätkittiin pois olohuoneesta vasta eilen. Tämänvuotinen kuusi kun oli minusta niin kaunis, etten malttanut antaa sitä poistaa vielä Loppiaisena, joten se sai könöttää ylimääräisen viikon olohuoneessa. Eilen aamulla sitten keräiltiin koristeet oksilta ja isäntä hyvin proosallisesti pätki kuusen oksasaksilla suoraan leivinuuniin palamaan. No, eipähän jäänyt siitäkään mitään ylimääräistä jätettä lojumaan kenenkään harmiksi. Nyt olohuoneessa on kovin avaran oloista...

***

Tavoistani poiketen en aio esitellä yhtään uutta käsityökuvaa, sattuneesta syystä. Valmistuneita käsitöitä toki on, vaikka ja kuinka, sillä tammikuu on perinteisesti Ravelryn Puck it! -ryhmässä (neulovat lätkäfanit) Hattutemppukuukausi. Kolmesta valmistuneesta hatusta saa siis hattutempun, ja minulla on jo plakkarissa tältä kuulta kaksi kokonaista ja yksi yhtä pipoa vailla vajaa hattutemppu. Tammikuu on aina hyvä syy viedä muutenkin runsas piponeulontani ihan älyttömyyksiin asti... Pientä hyytymistä on kuitenkin jo havaittavissa, sillä en vain keksi, minne kaikki piponi oikein kauppaisin - Esikoiselle ei enää äidin tekemät kelpaa, Kuopukselle kyllä, mutta ei neitikään montaa pipoa per talvi suostu käyttämään - se on yleensä se yksi suosikkipipo ja sillä selvä. Isännällä on tällä erää myös se yksi, jota hän mieluiten käyttää, puhumattakaan nyt minusta itsestäni - pipoja on vähän liikaakin. Siksi tuumasinkin, että kunhan nyt tuon vielä työn alla olevan saan valmiiksi, taidan etsiä jonkin sopivan ja mukavan sytomyssyohjeen ja neuloa edes muutaman sellaisen - ainakin Kymenlaaksossa tuntuisi niille olevan tarvetta.

Niin, se sattunut syy on vain se, etten ole saanut viime aikoina ladattua kuviani Flickriin - syytä en ole ehtinyt enkä jaksanut suuresti selvitellä, ja voihan se olla, että aika olisi jo asian hoitanut. Mutta tällä kertaa mennään näin, kuvattomasti.

***

Perheen urheilu-uutiset kulkevat tuttua rataa: Esikoinen pelaa lätkää. Viime aikoina joukkue on pelannut sitä jopa menestyksekkäästi, sillä tämän vuoden puolella pelatuista kolmesta sarjapelistä on jokaisesta voitto tuotu kotiin. Ensin kaatui Grani kotonaan, sitten kävi KooKoo Nummelassa häviämässä ja eilen pojat kävivät voittamassa Blues EKS:n Laaksolahdessa (taisi muuten olla ehkä ensimmäinen kerta, kun Nups otti EKS:stä vieraissa voiton...). Kävelin Kuopuksen kanssa tyytyväisenä hallista parkkikselle, mutta en voinut olla ihmettelemättä paikallisen joukkueen kannattajasankaria, jolla oli varsin värikäs ja hyvin äänekäskin mielipide ottelun lopputuloksesta. En oikeastaan tiedä, kenelle se purkaus oli tarkoitettu, mutta hukkaan taisi mennä hyvät haistattelut. Olen melko varma, että nuorimies tunnisti minut Nupsin kannattajaksi, ja puhe oli sitärataa kenties juuri minun korviini tarkoitettukin, mutta minua lähinnä huvitti. Vaivoin hillitsin vain itseni, etten olisi huudellut perään kommenttia, että "kerro toki lisää kotikasvatuksestasi, toinen puoli Espoota ei vielä varmaan kuullut ihan jokaista osaamaasi naisten anatomian osa-aluetta... " Mutta voi, minähän olen itseni hyvin hillitsevä, keski-ikäinen rouvasihminen ja huutelin vain ihan hiljaa mielessäni.

Lumentulo on tosin saanut isännän ja Kuopuksenkin virittelemään yhteistä hiihtoharrastetta; Kuopukselle hankittiin syksymmällä uudet sukset ja sauvat, ja niitä piti viikonloppuna päästä kokeilemaan - tosin touhu tyssäsi alkuunsa, koska harjulla oli jotkin hiihtokisat eikä sinne silloin mahdu sekaan yhtään sunnuntaihiihtelijää. Mutta eiköhän tuo lumi sen verran nyt maassa pysy, että ehtivät ottaa uusiksi.

***

Niin, se alkanut uusi vuosi - tuokoon se teille jokaiselle mahdollisimman vähän vaikeuksia, harmeja ja vastoinkäymisiä. Niiden sijaan toivon sen tuovan onnea, iloa, lepoa sitä tarvitseville ja vauhtia sitä kaipaaville. Hyvää alkanutta vuotta 2012!