... onneksi edes vähän sataa välillä - laiska Keskiäkäinen kun ei viitsi kantaa vettä kastelukannulla kukkasilleen, jotka ovat onneksi vuosien varrella ymmärtäneet, ettei turhan janoinen kannata olla, laiskan emännän pihassa. Nytpähän sitten saivat vähän vettä varpailleen... =)

Mitään ei edelleenkään valmistu, siis käsitöiden puolella nimittäin. Tosin vaihtokassini on tällä hetkellä muotoutumassa (siis kuivumassa pikakylvyn jäljiltä), ja koristelupuoltakin on tullut eilen illalla väsättyä siihen malliin, että kyllä se tästä, pikkuhiljaa...

Kun ei tule valmista, niin ostetaan sitten lisää lankaa, eikös vaan! Eilen tuli palkkakuitti, joka pullisteli niin lupaavasti, että annoin kuin annoinkin itselleni luvan kurvata kotiin Soukan kautta. Sainpahan hankittua mm. mustan vetoketjun uuteen pikkulaukkuuni (ai ommeltu, no ei kai nyt vielä sentään!!) sekä runsaahkonlaisesti puuvillalankaa... Tällä kertaa ruskea oli väripuolella päivän sana. Nappasin mukaani puoli kiloa kivan tummahkoa ruskeaa Schoeller&Stahlin puuvillalankaa (nimeä en tietenkään muista!), 250 g vaaleampaa ruskeaa (kun ei enempää ollut) sekä khakiruskeaa Mandarin Petitiä, josta tahdon tehdä itselleni huivin.

Oikeasti olin etsimässä uutta lankaa äitini huivia varten, mutta sellaista sopivaa ei tullut vastaan. Niin, siis kyse on äidin rajakarjalaisesta huivista, josta ei valmista tule. Se on UFOutunut siinä määrin ärsyttävästi, että olen melkein päättänyt tempaista sen pois pyöröpuikolta (jota olisi tarvittu moneen kertaan muuhunkin tekemiseen), kunhan löydän paksumman langan, josta tuon huivin oikeasti saisi joskus tehtyäkin. Soukan Menitassa ei sellaista ollut, joten saatan tänään vielä antaa itselleni luvan seikkailla nettikaupoissa. Sitten ei olisi enää muuta ongelmaa, kuin keksiä mitä teen tuosta sikaohuesta sukkalangasta (Hjerte socka 4), josta olen huivia yrittänyt vääntää. Ehdotuksia, anyone? EI huivia EIKÄ sukkia...

Ihan megaluokan ongelma sen sijaan syntyi tuosta Mandarin Petitistä. Väri on just niin kiva ja just nyt tekee sitä mieli, mutta auta armias, kun ei sitten keksi sopivaa huivimallia. Kaikki suorakaiteet voidaan jättää hetikohta pois laskuista, kolmiohuivi sen olla pitää, mutta lehtimallit eivät nyt iske (ei siis lehtimetsää, keväthuivia, lehmusta tai muutakaan sinne viittaavaa), eivätkä monimutkaiset pitsit. Jotain suoraviivaista sen olla pitäisi, mutta kuitenkin jotain koukkua... Yritin jopa aloitella salomoninsolmuja, mutta purin välittömästi ja tuumasin, että virkkuukoukulla en tuohon lankaan koske. Saattepa nähdä, tässä käy kuitenkin niin, että kohta on puikoilla perusainaoikeaakolmiohuivi, johon sitten säveltelen omiani sekaan...

Ilmestyivät sitten uusi Ulla ja uusi Knittykin... Ullassa oli kivoja huiveja, ja liikaa sukkia (älkää nirhatko minua, rakkaat sukankutojat, mutta minä en vain niitä sukkia neulo...), ja Knittyssä ei ollut pahemmin huiveja, mutta kivoja toppeja ja liikaa sukkia. Tiedän, olen ihan yksisilmäinen ja rajoittunut ihminen, enkä millään muotoa halua kiistää kenenkään oikeutta neuloa sukkia, kehitellä uusia sukkaohjeita ja rakastaa kaikkia niitä malleja ja niistä tehtyjä sukkia, mutta minkäs teet - olen sukkarajoitteinen enkä edes kauhean ylpeä siitä. Mutta ehkä vielä joskus, jossakin, jokin sukka iskee takaraivooni niin, että taju lähtee, näen valon, synnyn uudestaan ja vietän loppuikäni neuloen sukkia... Sarkasmi sikseen. Täytyy tässä sulatella, Ullassa ei mikään ohje huudellut heti puikoille, Knittyssä pari toppia kyllä vikisi vähän siihen malliin... Mutta kun omiakin ideoita olisi het' säkillinen. Sitten vielä tuuppaavat noita ilmaisia nettineulelehtiä ilmoille...

Olenpa taas tänään oikein herttainen, oma itseni. Taidan tästä mennä potkimaan pari mummoa katuun, varastamaan lapselta tikkarin ja nyppimään kärpäsiltä siipiä...