Tunnetilojen ja mielialojen ailahdukset sen kun jatkuvat tällä viikolla. Liekö hormonitasapaino ihan vinksallaan vai onko silkkaa väsymystä se, kun työmatkalla Juice Leskisen Haitaribussi-levyn biisi Äng-äänteistä toi äkkiä kyyneleet silmänurkkiin????!!!! Siis haloo, kyse on lastenlevystä...

Eilen illalla sain viimeinkin päätökseen varsinaisen Sisyfoksen urakan, pellavaisen vaihtohuivin Kipakalle. Siis huivi on aloitettu ihan ajoissa, lankakin on ollut olemassa yli kuukauden, mutta mikä lie tässä nyt sitten ollut, että huivin teko on ollut niin nihkeää... Varsinkin kun Kipakan haaste on avannut minulle ihan uudella tavalla pellavalangan viehätyksen ja päässä pyörii vain koko ajan uusia ideoita ja kova halu tehdä - ja silti on ollut hidasta ja nahkeaa. No, yksi selitys on toki se, että kun kyse on huivista, jota teen oman mallin pohjalta, niin mallin muotoutuminen on aina ihan fiilispohjalla, ja nyt on vain ollut koko ajan sellainen fiilis, että oikeaa mallia ei löydy, ei vaikka vähän itkisi. Nyt se kuitenkin on tehty, vielä pitäisi kastella ja pingottaa ja sitten lähettää iloisten toivotusten kera eteenpäin. Onneksi Kipakka on ymmärtäväinen vaihtokaveri, täysin vastoin tapojani kun nyt myöhästyn tässä hommassa.

Koko viikko on kyllä mennyt myös huushollin arkea yksin pyörittäessä. Jos kaipasin jotain muistutusta siitä, että siippani on maailman tarpeellisin ja tärkein ihminen niin minulle, lapsille kuin koko perheyksiköllemme, niin nythän tuli sekin saatua. Täytynee jatkossa yrittää muistaa, että jokaisen valmistuneen käsityöni takana on myös mies, joka olemassaolollaan antaa minulle ajan ja vapauden tehdä.

Kunhan tuo vaihtohuivi on käsistä saatu, on aika viimeinkin hoitaa myös blogiarvonnan voitot saajilleen. Matuni, Pami ja Mammutti, olemme pian yhteyksissä!

Tänään on taas vietävä yhtä lasta jäähallille (eihän se siellä vielä ole ollutkaan kuin joka jumalan päivä tällä viikolla...) ja onneksi siitä saa hyvän syyn lähteä kerrankin ajoissa kotiin päin. Ja Kuopuksenkin kanssa voisi keksiä jotain kivaa tekemistä yhdessä sillä aikaa, kun se toinen taas kerran sohii sitä kumista mötikkää pitkin jäätä...