Jotain tuommoista taisi se Kirsi Kunnaksen vesirotta sanoa omasta vilustumisestaan. Jos ei lainaus mennyt ihan sanatarkasti, niin älkää kertoko. Ei edes kiinnosta... =) Tässä lasaretissa on kipeänä nyt minun lisäkseni myös Kuopus, Esikoisella on menossa ohi ja minullakin, kaiketi. On erityisen syvältä tämä flunssa, sanonpahan vaan. Kun nenä lakkasi vuotamasta ja kurkku kirveltämästä, astui kuvaan kaveriksi yskä. Sellainen syvältä kumpuava, repivä, joka saa vatsalihakset kramppaamaan, kutittelee kurkussa tullessaan ja sitten taittaa sairaan kaksinkerroin yskimään. Ja tänä aamuna, kun otin astmalääkettä, vasen hartiani jämähti mokomasta ponnistuksesta jumiin. Että kun vähän syvempään vain hengitti. Ei tästä nyt kyllä mitään riemua saa repimälläkään, en saa hartioitani rentoutettua edes lääkkeellä.

Kuopuksen ikioma erikoistaito on nuhan yllättäessä harrastaa ns. tyhjennysaivastuksia. Eli nenän koko sisältä lennätetään vauhdilla ulos, useimmiten suoraan vaatteisiin. Tänään on pantu pyykkiin jo kaksi yöpaitaa, kun en ole ehtinyt nenäliinan kanssa hätiin. Eilen kuopuksella oli kuumetta, tänään alilämpöä ja ääni ehkä vieläkin matalammassa rekisterissä kuin äidillään Keskiäkäisellä. Kouolusta on poissa tänään ja huomennakin vielä.

Mutta Tallinnaan lähden, vaikka pitäisi yskiä keuhkot pihalle! Puikot on inventoitu ja puutteet kirjattu lapulle, lankojakin on poikkeuksellisesti pohdittu jo etukäteen. Passia etsin eilen kissojen ja koirien kanssa ja löysin sen aviosiipan yöpöydältä käännettyäni ensin puoli huushollia nurin. Myönnän, en sillä hetkellä ajatellut kovin kauniisti puolisostani. Ihan kiva, että on laittanut passit talteen, mutta oliskohan tuo voinut olla sellainen asia, että minunkin pitäisi tietää että missä?

Musta villatakkini on edistynyt parin sairaspäivän aikana niin pitkälle, etten ota sitä matkaneuleeksi mukaan, vaan aloitin uudestaan turkoosista Samoksesta kummitytön neulejakkua. Toivotaan, että tällä kertaa mitat menevät edes likipitäen oikein. Koskapa sileän neulominen on B_O_R_I_N_G (muistui kummasti mieleen tuota omaa jakkua tikuttaessa), päätin ujuttaa mukaan edes pienen yksityiskohdan - teen kapeat pitsineulekoristeet jakun etupuolelle. Oikeasti hartia ei antaisi edes neuloa, mutta mikäs hullua estäisi...

Joten tänään hyppään jossain vaiheessa linjapiiliin, joka kiidättää minut Helsinkiin, jossa tapaan sitten Maartsin. Toivottavasti mahdollinen nuhakuorsaukseni ja yskimiseni ei valvota häntä liikaa. Nyt pitäisi oikeasti mennä suihkuun ja lähteä kääntymään lähimpään ruokakauppaan. Kaupan yhteydessä on posti, jonne ajattelin myös lempata muutaman paketin, jotka ovat valmiina lähtöön - blogiarvonnan voitot sekä seuraava reissuhuivi. MIeli tekisi jättää suihku väliin ja lämmittää sen sijaan sauna, jospa tuo olkapää siitä edes vähän vertyisi?