Paljon tapahtuu elämässä tällä hetkellä. Eilen illalla aloitin uuden luottamustehtävän, joka tulee todennäköisesti viemään aika tavalla aikaani, mutta katsotaan kuinka käy. Vielä on liian aikaista sanoa. Mutta olipa varsin pitkä ja perusteellinen kokous, jossa tuon urani aloitin. Kotona olin vasta 00.30 tienoissa, sillä paluumatkalla vein kotiinsa toisen kokousosallistujan. Ilta oli siitäkin syystä erityisen mukava, sillä olemme ystävät ja "siksokset" =) . Molemmilla vain on omat kuvionsa niin tiiviinä, että harvemmin saamme tavata. Jatkossa tulemme tapaamaan ainakin näiden kokousten yhteydessä, ja kotiinpäin palailemme siis yhtä matkaa.

Jaana kyseli kuinka tuossa Esikoisen asiassa kävi. Kävi ainakin toistaiseksi niin, että esikoisen opettaja soitteli myöhemmin iltapäivällä, kertoi oman selostuksensa tapahtuneesta ja painotti esikoisen syyttömyyttä tilanteessa. Tiedustelin, tultaisiinko toiseen osapuoleen kohdistamaan mitään rankaisutoimenpiteitä, jolloin opettaja vain naurahti hermostuneesti ja viittasi vaitiolovelvollisuuteensa. Mielenkiintoista. Minulla ei siis vahingoittuneen lapsen huoltajana ole oikeutta saada tietää, kohdistuuko pahantekijään mitään rankaisutoimenpiteitä. En erityisemmin välitä tietää, millaisia toimenpiteitä ja kuinka paljon, olisin vain halunnut kuulla opettajan suusta, että asiaan tosiaan reagoidaan. Opettaja kyllä kertoi olleensa yhteydessä kiusaajan vanhempaan ja puhuneensa pojan kanssa pitkään ja vakavasti. Epäilen vahvasti, että noilla toimenpiteillä olisi mitään merkitystä, mutta kaipa ne ovat tulkittavissa jonkinasteisiksi rankaisutoimenpiteiksi.

Esikoinen oli sitten jopa oma-aloitteisesti pyytänyt tältä häntä pahoinpidelleeltä pojalta anteeksi omaa käytöstään, siis sitä vitsailua. Vastapuoli oli kuulema antanut anteeksi - ajatella! Sieltä puolelta lienee turha odottaa katumusta tai anteeksipyyntöä fyysisen vahingon tuottamisesta ja selkeästä ylireagoinnista.

En nyt muista, olenko vaahdonnut tästä asiasta ennenkin, mutta jos olen, pyydän anteeksi toistoa. Tässä tapauksessa tiedän, että kiusaaja on avioeroperheen lapsi, jolla on kaksi tai kolme vanhempaa veljeä, ja joka viettää vapaa-aikaansa itseään vanhemmassa poikaseurassa, joilla kaikilla on jokseenkin arveluttavat meriitit käytöspuolella. Aiemmin kyseinen poika pelasi samassa joukkueessakin poikani kanssa, mutta ilmeisesti muut harrasteet veivät hänet sitten mukanaan, sillä viime syksynä poika jättäytyi joukkueesta pois, kaikkien muiden pelaajien, valmentajien ja vanhempien suureksi helpotukseksi. Aiemmin hän pelasi myös futista, mutta sen jatkoista en tiedä, olen tosin kuullut tarinoita hänen käytöksestään myös siellä puolella.

En tiedä, johtuuko pojan varhaisnarsistinen käytös vanhempien avioerosta vai mistä, mutta olivatpa syyt missä hyvänsä, en kykene hyväksymään sitä, että tätä nuorta miestä pitäisi ymmärtää. En myöskään kykene hyväksymään sitä, että muiden lasten vanhemmat, opettajat, rehtori ja ilmeisesti myös omat vanhemmat ovat aivan kädettömiä tässä tilanteessa. Pitääkö todellakin odottaa, että jonain päivänä tämä kiusaajan prototyyppi menettää malttinsa ja aiheuttaa jollekulle oppilaalle pysyvän ruumiinvamman tai vielä jotakin pahempaa? Tällä kertaa meidän perheessämme selvittiin isolla kuhmulla, kivulla ja säryllä sekä yksillä väliin jääneillä lätkäharkoilla.

Kun minä oli nuori, tuon oppilaan kaltaiset lapset eristettiin omiin kouluihinsa, joissa heistä ei ollut vaaraa kuin opettajille ja toisilleen. Nykyään ongelmalapset hienosti integroidaan tavallisiin kouluihin. Kukakohan siinä kaupassa voittaa? Yhteiskunta? Kiusaaja? Muut oppilaat? Epäilen pahasti, että siinä tilanteessa kaikki häviävät. Ja eniten kärsivät ne, joilla ei ole osaa eikä arpaa eikä mitään käsitystä siitä, miksi ja miten tuo lapsi kasvoi näin pahasti vinoon. Mutta ei minulle toki tarvitse kertoa vaitiolovelvollisuuden perusteella, opettaako koulu tälle lapselle edes sitä yksinkertaista läksyä, että teoilla on aina seurauksensa, hyvät tai huonot seuraukset. Ehkä olisi syytä opettaa oma lapsensakin kiusaajaksi, niin ainakin hän saisi ymmärrystä osakseen...

Kuin pisteenä i:n päälle minulle soitti toisen paikallisen koulun vanhempainyhdistyksen edustaja kysyäkseen halukkuuttamme osallistua paikalliseen koulukiusaamis-kampanjaan. Ai kuinka niin sattuvasti tuli tuo juttu? Taitaa olla asia tapetilla muuallakin kuin vain minun perheessäni.