Ei ollut esikoinen löytänyt kännysukkaansa hallilta eilen. Piti siis neuloa uusi. Voi harmin paikka! =)Kaivoin siis vastikään Nirunarun bloriarvontavoittona saadut 3 mm:n bambusukkikset ja kerän turkoosipätkävärjättyä Nallea esiin ja neuloin uuden kännysukan. En vaivautunut mittailemaan esikoisen kännykkää, ja kun sitten sain sukkasen valmiiksi ja huomasin esikoisen kännyn pöydällä (lapsi itse oli toki jo nukkumassa), sujautin kännykän uuteen sukkaseen ja totesin sen olevan sentin verran liian lyhyt. Mutta en pura, en. Neulon uuden, ja kokeilen, josko tuo turkoosi sopisi oman kännyni suojaksi.

Nyt on mukana ja jo alullaan uusi sukkanen sammaleenvihreästä Nallesta, ja nappasin myös mukaan kirkkaansinistä ja keltaista lankaa siltä varalta, että innostun enemmänkin neulomaan - nuo sininen ja keltainen ovat Nupsin värit, joten olen melko varma, että joudun vielä neulomaan musta-valko-punaisenkin kännysukkasen (Jypin värit).

Toisenlainen harminaihe on se, että tänä aamuna ihan kautta rantain Esikoinen tuli kertoneeksi, ettei taannoinen "kärhämä" opettajan kanssa ole mennyt ohi seurauksitta. Opettaja oli kuulema viime viikon perjantaina haukkunut Esikoisen "lyttyyn" (hänen oma ilmaisunsa) puolen luokan ja kummioppilaiden kuullen, koska hän ei osannut tehdä solmua lankaan neulansilmän lähelle (en ensin ymmärtänyt ollenkaan, mistä on kysymys, enkä oikeastaan ymmärrä vieläkään - tekeekö joku muukin ompelulankaan solmun neulansilmän yhteyteen? Eikös se hankaloita ompelemista?). Eikä esikoinen kuulema enää saa vastata kovin usein tunneilla, vaikka viittaakin koko ajan.

Mitäpä tuollaisessa tilanteessa nyt sitten voi tehdä? Kuulostaa ihan siltä, että esikoinen joutuu nyt maksamaan siitä, että hänen vanhempansa ovat uskaltaneet puuttua kiusaamiseen olematta opetusalan ammattilaisia. Kiusaamiseltahan tuokin jo alkaa vaikuttaa... Toki Esikoiseni on varsin herkkänahkainen kaikelle arvostelulle, sen tiedän, ja hän ehkä kokee asian voimakkaammin kuin joku muu lapsi saattaisi kokea, mutta opettajakin tietää sen, eikä se nyt oikein kivalta kuulosta tuollainenkaan, että mitättömästä asiasta haukutaan muiden oppilaiden edessä. Jos lapsi tekee väärin, eikö ole asiallista huomauttaa, opastaa ja neuvoa, ei haukkua? Täytyy jutella asiasta aviosiipan kanssa, kunhan hän palautuu työmatkalta ja miettiä, pitäisikö keskustella opettajan kanssa vai mennäkö suoraan juttelemaan rehtorille? Tuo opettajan aikanaan lähettämä sähköpostiviestihän ei koskaan ole mennyt rehtorin näkyviin, mikäli opettaja ei sitä itse ole esimiehelleen näyttänyt (mitä epäilen suuresti), ja omasta näkökulmastani katsottuna ja asian kaikkia puolia tuntematta tilanne alkaa vaikuttaa siltä, että jotain olisi tehtävä, ettei esikoisen koulunkäynti muutu turhan hankalaksi.