Hohhoijakkaa... olipas mukava viikonloppu! Vähän käsitöitä jutustelun lomassa, runsaasti mutta sopivassa määrin alkoholia ja hyvää ruokaa sekä tietysti paaaaaaljon lauleskelua! Reilu vuorokausi sujui hyvässä seurassa Kemiön saarella upeata merimaisemaa ihastellen.

Ystäväpariskunnan aviomiespuoliskon perheellä on ollut tuo kesäpaikkansa ilmeisesti 40- tai 50-luvulta alkaen, alkuperäinen talo ainakin on ihastuttavan 50-lukuinen arkkitehtuuriltaan. Talon lisäksi kesäpaikassa on rantasauna aivan meren kupeessa, hieman uudempi pikkutalo myöhempiä sukupolvia varten sekä pikkuinen aitta, sekä tottakai puuliiteri ja huussi. Mina ja siippa saimme nukkumapaikaksemme tuon aitan, tosin kovin montaa tuntia siellä ei tullut kulutettua... =)

Me kävimme lauantaina ensin auttelemassa tuon evakkovaelluksen järjestelyissä, mutta sitten pyyhälsimme pikaisesti kauppaan ja alkoon ja suuntasimme sitten ajomme Karjaan, Pohjan jne kautta Kemiöön. Olimme perillä vajaata tuntia ennen juhlien virallista aloitusaikaa, ja yllätimme siis isäntäväen vielä hieman keskeneräisiltä valmisteluilta, mutta eipä tuo hyvien ystävien kesken haitannut, me kipaisimme mereen uimaan, että saimme aamuhiet pois niskastamme. Seuraava porukka saapuikin sitten heti klo 13 jälkeen, ja viimeinen juhlija tuli heti neljän jälkeen. Siinä sitten illan varteen ensin syötiin mahtava ateria hitaasti ja nautiskellen, juttua riitti ja vitsit lentelivät, ja viiniä sekä olutta saimme kulumaan ihan kivasti...=)

Pari tuntia ruoan jälkeen ryhdyttiin sitten saunomaan, ja illan hämärtyessä, kun me naiset tulimme viimeisinä saunalta pois, olikin aika virittää kitarat ja lauluäänet, ottaa esiin yhden vieraan mukanaan tuomat laulukansiot ja ryhtyä itse toimeen. Säestäjinä toimivat isäntä ja toisen vieraspariskunnan isäntä, ja me muut hoidimme enimmäkseen laulupuolta. Jossain vaiheessa soiteltiin vielä yhdelle pariskunnalle, joka talopaketin saapumisen vuoksi ei ollut päässyt juhliin mukaan, ja vetäisimme heille ratoksi hieman työntekoon innostavaa blueslaulantaa... =) Sielläkin päässä oli taidettu talopakettia juhlistaa, sillä sieltä vastattiin vähintäänkin yhtä musikaalisella serenaadilla emännälle...

Tuossa kansiossa on biisejä varmaan ainakin kaksi-kolmesataa, ja veikkaisinpa, että ainakin noista parista sadasta "tunnetummasta" vetäisimme illan ja yön mittaan varmasti ainakin puolet ellei enemmänkin. Ensimmäinen uskalias vetäytyi nukkumaan kolmen jälkeen, me muut jatkoimme varsin sitkeästi vielä siihen malliin, että minä lähdin vaakatasoon varttia vaille kuuden aamulla, ja vielä terassille jäi emäntä ja ainoa "pariton" juhlija.

"Aamiaista" ryhdyimme nauttimaan vasta puolen päivän tienoissa, ja siitä sitten pikkuhiljaa lipesimme kotiin päin, kun ensin olimme auttaneet terassikatoksen purkamisessa ja siivonneet omat jälkemme. Me ajelimme Lohjan kautta kotiin, haimme jälkikasvun siis vanhemmiltani, ja sitten kotiuduimme viimein mekin. Evakkovaellus oli mennyt oikein hyvin, ehdimme vilkaista päivän mittaa äitini ottamat kuvatkin, ja lapset olivat olleet oikein reippaina mukana menossa, esikoinen oli kävellyt koko matkan, reilut 7 km, ja kuopuskin oli vasta puolimatkassa sitten halunnut jeepin kyytiin. Joten kivaa ja jännää oli heilläkin ollut.

Kotiin päästyä tajusin, että harmillisesti olimme jättäneet oman kameramme kotiin, joten yhtään todistuskappaleita edes kauniista maisemasta ei ole, mutta eiköhän sähköpostiin jossain vaiheessa muiden ottamia kuvia tipu.

Ilta sujui kieltämättä hieman vaisuissa tunnelmissa, kun liian lyhyeksi jäänyt uni ja pitkästä aikaa nautittu alkohopli alkoivat vaatia veroaan... minä vetäydyin makuuhuoneeseen heti saatuani perheen ruokittua puoli kahdeksan tienoissa, ja luettuani yhden kirjan loppuun - taisin pari kertaa jo melkein nukahtaa kesken - laitoin valot pois ja käänsin kylkeä. Tänä aamuna olikin sitten jo ihan virkeän levännyt olo, reilun 10 tunnin yöunen jälkeen!