Meidän huusholliin ei sillä possuflunssalla nyt sitten enää ole asiaa, sillä 3/4 väestä on rokotettu sitä vastaan. Isäntä on meistä ainoa, joka ei kuulu riskiryhmään, joten eilen roudasin itseni ja lapset koulusta suoraan terveyskeskukseen, jossa pääsimme osalliseksi ilmiöstä, jota voisi kenties kutsua "laumakäyttäytymiseksi" ? Riskiryhmien rokotukset oli järjestetty terveysasemalle Nummelaan eilen klo 13-19 välille, me menimme paikalle n. klo 13.15, ja jo siinä vaiheessa olivat KAIKKI kadunvarret terveyskeskuksen lähellä täpötäynnä autoja, samoin nurmikot. Tungimme itsemme sisään sopivasta ovesta ja pääsimme suht' lyhyen jonotuksen jälkeen hakemaan numerolaput 144, 145 ja 146. Hetken jo ajattelin, että taidamme lähteä Heseen syömään ensin, mutta lapset löysivät itselleen istuimet, joten jäimme paikalle lukemaan - onneksi tuli käytyä kuopuksen kanssa kirjastossa ennen esikoisen noutoa koulusta...

Jono meni itse asiassa hämmästyttävän nopeasti eteenpäin, pistoksia antamassa oli neljä terveydenhoitajaa, joukossa myös tuttuni vanhempainyhdistyksestä. Jonossa meni meillä aikaa kolme varttia, ja pääsimme tutulleni pistettäviksi koko sakki. Vähän yli kahden olimme jo ulkona koko hässäkästä, mutta voi hyvä luoja mikä kaaos terveyskeskuksessa vallitsi. Onneksi porukalla oli huumori kohdallaan (enimmäkseen), eikä mitään tuittuilua tai muuten huonoa käytöstä ollut havaittavissa. Kun saimme itsemme luovittua ulos, ulkona seisoi kymmeniä ihmisiä lumisateessa jonottamassa. Itsekseni tuumasin, että toivottavasti terveysdenhoitajille joku vei sentään kahvetta tai muuta juotavaa välillä, sillä jokainen heistä rokotti taatusti pitkälti toista sataa ihmistä päivän aikana.

Iltasella ei tuntunut rokotuksesta muita seurauksia olevan kuin että minä simahdin kuin saunalyhty kahdeksan aikaan illalla, luin neitikuopukselle Harry Potteria hetken, mutta sitten alkoivat silmät mennä ihan itsestään kiinni, ja komensin vain tytön suihkuun ja nukahdin. Kuulin kyllä jostain unen ja valveen rajamailta, että isäntä tuli pojan kanssa kotiin (poika oli koululla diskossa), mutta sen jälkeen ei ole mitään muistikuvia. Tänä aamuna pojalla oli sitten lämpöä, samoin minulla, mutta neiti joutui lähtemään kouluun, sillä hänen ainoa vaivansa oli kipeä käsi - niin on muuten meillä muillakin. Että jos on jollain vielä rokote ottamatta, niin huomioikaahan, että jälkivaikutuksia voi todennäköisesti tuntua.

Olemme esikoisen kanssa viettäneet aikaa katsomalla mm. Suomen maailmanmestaruusvideota vuodelta 1995. On nähty muutamat kerrat tuokin tuotos, mutta yhtä lystiä se on joka kerta kuunnella Curt Lindströmin ruotsalaisvoittoista englanninaksenttia ja ihmetellä suht' hoikassa kunnossa olevan Timo Jutilan filosofointia...

***

Käsityörintamalla syntyy pipoja. Ei kai, ihan tosi??? Kuvaamattomia on tuolla silityslaudalla seitsemän kappaletta, joukossa tädin synttärilahjakin. Esikoinenhan voisi toki ryhtyä malliksi, jos oikein kauniisti pyytäisin... Valo vain ei ole oikein hyvä, taivaalta tulee vettä ja eilen satanut lumipeite alkaa olla jo, noh, vaikkapa menneen päivän lumia...

***

Nyt alkaa lihasoppa olla syöntikunnossa ja seuraavan pipon langat äännähtelevät jo kutsuvasti sohvarahilla, joten adios tällä kertaa. Hyvää alkavaa viikonloppua itselle ja kullekin!