Otsikon keksiminen tuottaa nykyisellään vaikeuksia, joten annan vapaan tajunnanvirran mellastaa. Kevätauringolla on ennalta-arvaamattomia vaikutuksia keskiäkäisen sielunelämään, nääs.

Viime aikoina olen yrittänyt keskittyä hallitsemaan kaoottista elämääni yhä enenevän kiireen keskellä. Hiljaa mielessäni haaveksin aamusta, jolloin herään uuteen päivään ilman, että mielessäni on minkäänlaista valmista työlistaa paitsi kenties ajatus aamukahvikupposesta... Ehkä vielä joskus.

Kaiken kiireen keskellä olen tikutellut hitaasti ja hiljalleen mm. sitä Ten Stitch Stream -torkkupeittoa. Novitan Puroa virtasi meille aikanaan useammastakin lähteestä (ah, kun innostunkin sanoilla maalailemaan) ja lankaa on riittävästi ihan kunnollisen kokoiseen peittoon, joten tätä tuskin saa kummipojan isosisko, vaan taidan pitää sen itse tai lahjoa vaikkapa isoveljeäni ja vaimoansa sillä. Ainakin siinä tapauksessa, että isoveljen tie vie hurjasti paljon pohjoisempaan kuin nyt, mutta vaikka ei tie sinne veisikään, saattaapi tuo Puro-pyörre siihen huusholliin päätyä kuitenkin.

Mieleni tekisi jo aloittaa samalla mallilla uusi peitto myös tuolle kummipojan isosiskolle, mutta ehkä maltan kuitenkin mieleni vielä hetkeksi!

Peiton ohella olen virkkaillut ja neulonut, käytännöllisiä ja pieniä juttuja:

Työkaveri vinkkaili, että tarvitsisi uusia pesukintaita, ja kylppäritekstiilien värityksen mukaan toivoi myös tunnisteita kintaisiin. Virkkasin siis kaksi uudenlaista kinnasta, ja somistin ne eri väsyisillä ruskeilla, toiveen mukaan. Nämä ovat molemmat 12-säikeistä kalastajalankaa, 3 mm:n koukulla virkattuja. Hyvin kelpasivat tilaajalle, vaikka ítse en näihin täysin tyytyväinen olekaan. 70 g kuitenkin lankaa mennyt, ja hyvä niin.

Olen varautunut äitienpäiväänkin jo hyvissä ajoin. Löysin Ravelryn kautta kerrassaan koukuttavan tiskirättimallin, ja sitä olen nyt hartaasti toistanut ja toistan edelleen. Nuo pienemmät rätit taidan jättää oman huushollin tarpeiksi, mutta Sugar'n Creamista neulotut isommat sekä nyt tekeillä olevat pääsevät oman äitini ja anopin huusholliin äitienpäivälahjoina. Mielenkiintoista sinänsä, että kerrankin teen jotain ohjeen mukaisesti ja vieläpä ohjeen mukaisella langalla... Näihin on mennyt S'n G:tä 150 g ja Novitan Suvia pienempiin 56 g.

Tuosta kanadalaisesta puuvillasta jää harmittavaisen pieni nöttönen aina kerästä ylimääräistä, mutta eiköhän niillekin nöttösille käyttö keksitä, kun alkamassa on jämistely (jämälankojen tuhousprojekti) täällä.

Vaikka kerkesin juuri syytää huushollista ulos aika kasan jämälankoja Siuntioon, lisää on kertynyt hyvää vauhtia ja entisiäkin edelleen on (ihan kaikkea en sentään poiskaan anna!). Jokainen visiitti parakissa ja laatikoiden penkominen tuo uusia "aarteita" päivänvaloon...

***

Urheilu-uutisten saralta on edelleen lisää kerrottavaa: Esikoinen on valikoitunut oman ikäryhmänsä alueelliseen "kermaan" eli siihen sakkiin, jota nyt pikkuhiljaa aletaan luotsata kohti ns. Leijona-polkua. Jääkiekkoliiton scouttaajat käyvät katsomassa kasvattajaseurojen poikien pelejä ja sieltä sitten valikoituu sellainen porukka, joka pääsee nyt touko-kesäkuussa ensin kuivatesteihin ja sitten jäätesteihin. Nupsista oli tähän joukkoon (50 poikaa) seuloutunut kaksi pelaajaa, joten turha kai mainita, että äidin jo entuudestaan ylpeydestä "turvonnut" sydän on kohta jo pari kertaa normaalin kokoinen...

Niin kovin murrosikäiseksi muuttuneen murisijalapsenkin tämä uutinen sai niin mykkyrälleen, että huh ja ah. Ihanalta tuntuu, kun lapsen kova uurastus, sinnikkyys ja tahto saavat tässä vaiheessa jo näitä kannustuspalkintoja. Nyt täytyy vain pitää jalat maassa ja pää kylmänä, varsinkin äidin!

***

Eilen olimme Miehen kanssa Konsertissa. Randy Newman, mies ja flyygeli, Kultsalla. Voi mikä mies, mikä ääni, mikä taito! Nauratti, itketti ja kaikkea siltä väliltä. Että osaakin yksi mies ottaa stagensa, soittimensa ja ennen kaikkea yleisön niin suvereenisti. Huh!

***

Mutta nyt on aika sulkea aikakirjat tältä erää. Seuraavalla kerralla luvassa ainakin lisää tiskirättejä, tiedä sitten, mitä muuta!