olla taas vuotta vanhempi... =) Neljävitossynttärini olivat ihan "huippua", kuten perheen esipuberteetit sanoisivat.

Aamulla minut herätettiin onnittelulauluin ja lahjapaketin kera. Jethro Tullia tuli kolmen levyn verran... Töihin kiirehdin tarjoamaan työkavereille kakkua, ja sitten asiaksyritykseen opiskelemaan koko päiväksi. Kotiin lähdin hieman tavanomaista varhemmin, sillä oli ollut puhe vanhempien kanssa siitä, että he tulisivat synttärikaffeelle jo neljän maissa.

Henkäisin ihan kaksi kertaa, kun tulin ovesta sisään - valmis, katettu ruokapöytä, huusholli siivottu, tervetuoliasmalja heti käteen ja sitten syömään. Pari lasia viiniä ja ruoan päälle kahvit kera amerikkalaisen omenapiirakan... oih ja voih! Ja kun livistin kuopuksen kanssa hetkeksi makuuhuoneeseen pienille ruokaperäisille, oli sillä aikaa kannettu jostain salakätköstä paikalle synttärilahjani. Ette muuten arvaisi sitä ikinä, jolten kerron samantien. Ei, ei se ollut lankaa, vaikka joku sieltä takarivistä niin huutelee, vaan BILJARDIPÖYTÄ! Toki pienin, joka mahtuu virallisiin puitteisiin, mutta kuitenkin ihkaoma biljardipöytä! Tämän jälkeen varmaankin arvaatte, mitä meillä eilen ja jatkossakin iltatunteina puuhataan...

Sainhan minä toki vielä yhden Jethro Tullin levyn sekä vanhemmiltani ja veljeltäni yhdessä ihan sievoisen rahasumman, josta osan aion mitä suurimmalla todennäköisyydellä käyttää ompelukoneeseen . Ja toisen osan uusiin talvisaappaisiin. Ja mitähän vielä...

Tänään lähdemme viettämään siipan kanssa kahdenkeskistä rentoutumisviikonloppua Vierumäelle, joten juhlinta vain jatkuu. Olen ihan pilalle hemmoteltu, MMMMM! Mukaan lähtee pari kerää lankaa, pari hyvää kirjaa ja paljon ulkoiluvaatteita.

Hyvä ystävättäreni soitti eilen kertoakseen iloisen uutisen ja toivottaakseen hyvää syntymäpäivää; iloinen uutinen oli se, että hän on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa ja ryhtynyt yrittäjäksi, vieläpä tekstiilialalle (sinne on koulutuskin). Yhdessä totesimme, että kyllä tämä oikeasti on naisen parasta aikaa; keski-iässä itsetunto alkaa olla kohdallaan, eikä enää tarvitse välittää siitä, mitä muut ajattelevat ulkonäöstä, menemisistä ja tekemisistä. Voi olla oma itsensä, ottaa irtiottoja elämässä, olla tyytyväinen siihen, mitä on  ja mitä on saanut, rapistua rauhassa ja nauttia vain. Eikös vaan?

Ja teille, ystävät, niin tosielämässä kuin blogimaailmassakin, kiitos kaikista muistamisista ja onnitteluista.... Olen onnellinen, kun minulla on näin paljon ystäviä, joiden ajatukset lämmittävät minua vielä tämänkin aamun pikkupakkasissa. Brrr... meillä on mittari nollassa, lienee aika hyväksyä totuus ja vetää sukat jalkaan...=)