Tai no ei siis nyrjähdyksiä, mutta hartiakramppeja kyllä vaikka muille jakaa. Lankahamsterikuukauden neulontamania aiheuttaa myös tulehdussärkylääkkeiden kulutuksen välittömän kasvun, tosin aviosiippakin on ollut koko viikonlopun hammastulehdussärkyinen... on ollut rattoisaa! Makuuhuoneessamme on ollut herttainen tunnelma, kun toinen vääntelehtii löytämättä mukavaa asentoa ja päätä jomottaa koko ajan, ja toinen vääntelehtii löytämättä mukavaa asentoa ja ilmeisesti päätä ja leukaa särkee koko ajan. Tällä hetkellä siippa on ilmeisesti hammaslääkärillä hakemassa lohtua ja apua tuskaan ja vaivaan, ja minä yritän tässä samalla vähän venytellä niskaani siinä kuitenkaan erityisen hyvin onnistumatta.

Työmatkalla lauleskelin jostain syystä takaraivoon tarttunutta vanhaa lastenlaulua, mutta siihen syntyi väkisinkin uudet sanat ruuhkassa jonottaessa:

(Sävel: neljä kultakalaa)

Seitsemän on lankakerää, ja huivi uusi tekis terää, ja mun lankahuoneessain, oli kuusi kerää vain.

Kuusi kerää ja yksi huusi, tee musta sukkapari uusi, ja mun lankalaukussain, oli viisi kerää vain.

Oli lankakerää viisi, yhden neuloin kauluriini, ja mun lankahyllyssäin, on nyt neljä kerää näin.

Oli neljä kerää mulla, yksi tahtoi pipoksi tulla, ja mun lankahyllyssäin, on nyt kolme kerää näin.

Oli kolme lankakerää, yksi tumppuina nyt herää, ja mun lankahyllyssäin, on nyt kaksi kerää näin.

Oli lankakerää kaksi, toinen tahtoi pussukaksi, ja mun lankalaukussain, on nyt yksi kerä vain.

Kanssa yhden lankakerän, netistä tilaan kunnon erän, onko sitten arvatkaas, mulla monta kerää taas!

Että tällaista. Viikonlopun aikana ei syntynyt mitään lopullisesti valmista, mutta kaulahuivi esikoisen NuPS-pipon kaveriksi on edistynyt mallikkaasti, samoin kuin kohta koulukypsästä Balistakin työn alla oleva pusero. Alkuun siitä piti tulla slipari/toppi, mutta kun lankaa tuntuu riittävän, ja haluaisin siitä oikeastaan nyt jo viimeinkin eroon, niin teen sitten hihatkin. Jos tuota vihreää balia vielä jää senkin jälkeen, neulon tai virkkaan siitä pikapikaa jonkinlaisen laukun tai kipon tai ihan mitä vaan, kunhan saan sen nurkista pyörimästä pois. Tänä iltana saan varmaankin/toivottavasti tuon vartalo-osan valmiiksi, ja sitten pääsen aloittamaan hihoja. Jaa miksikö minulla on kaksi työtä kesken? No, tuo balipusero on sen verran painavaa neulottavaa, että hartioita säästääkseni neulon jotain kevyempää välillä. Ja onhan tuolle esikoiselle saatava sen pipon kaveriksi huivi. Pipo on muuten ollut kovassa käytössä välittömästi valmistumisestaan asti. On se kivaa, kun äidin tekeleet kelpaavat!

Kun nyt vielä saisi aikaiseksi ladata hamsteritöistä otetut kuvatkin tänne nettiin. Kummallista laiskuutta, mutta siinäkin puuhassa menisi hyvää neulonta-aikaa ihan hukkaan...!