maanantai, 16. tammikuu 2012

Alkanut uusi vuosi

Keski-ikäisyyden tunnistan omalla kohdallani kaikkein parhaiten siitä, että vielä nuorena niin perin merkityksellisiltä tuntuneet juhlat (=mahdollisuudet bailaamiseen) ovat menettäneet merkityksensä. Uusivuosi on minulle ollut aina tärkeä oikeastaan vain kahdesta syystä: ilotulituksista ja siitä, että vuoden vaihtuminen on aina eräänlainen etappi. Nykyään en jaksa innostua enää edes ilotulituksista, se kertonee kaiken...

Pitkän työsyksyn jälkeen lomailin joulunpyhät ja menin töihin vasta uuden vuoden toisena päivänä. Lomailu sujui flunssan merkeissä, ja tapaninpäivän myrskyn vuoksi sähköt oikuttelivat vielä sen itse asiassa aika lyhyen sähkökatkon (n. 18 tuntia) jälkeen aika monen päivän ajan aiheuttaen mielipahaa lähinnä Esikoiselle, jolla oli kerrankin aikaa pelata muuallakin kuin kaukalossa. Tosin nettikin välillä otti nokkiinsa jatkuvasta sähköjen räpsyttelystä, mikä puolestaan aiheutti mielipahaa meille muillekin.

Joulu loppui meillä kuitenkin vasta Nuutinpäivään ja oikeastaan meni vielä siitäkin pari päivää yli, sillä joulukuusi pätkittiin pois olohuoneesta vasta eilen. Tämänvuotinen kuusi kun oli minusta niin kaunis, etten malttanut antaa sitä poistaa vielä Loppiaisena, joten se sai könöttää ylimääräisen viikon olohuoneessa. Eilen aamulla sitten keräiltiin koristeet oksilta ja isäntä hyvin proosallisesti pätki kuusen oksasaksilla suoraan leivinuuniin palamaan. No, eipähän jäänyt siitäkään mitään ylimääräistä jätettä lojumaan kenenkään harmiksi. Nyt olohuoneessa on kovin avaran oloista...

***

Tavoistani poiketen en aio esitellä yhtään uutta käsityökuvaa, sattuneesta syystä. Valmistuneita käsitöitä toki on, vaikka ja kuinka, sillä tammikuu on perinteisesti Ravelryn Puck it! -ryhmässä (neulovat lätkäfanit) Hattutemppukuukausi. Kolmesta valmistuneesta hatusta saa siis hattutempun, ja minulla on jo plakkarissa tältä kuulta kaksi kokonaista ja yksi yhtä pipoa vailla vajaa hattutemppu. Tammikuu on aina hyvä syy viedä muutenkin runsas piponeulontani ihan älyttömyyksiin asti... Pientä hyytymistä on kuitenkin jo havaittavissa, sillä en vain keksi, minne kaikki piponi oikein kauppaisin - Esikoiselle ei enää äidin tekemät kelpaa, Kuopukselle kyllä, mutta ei neitikään montaa pipoa per talvi suostu käyttämään - se on yleensä se yksi suosikkipipo ja sillä selvä. Isännällä on tällä erää myös se yksi, jota hän mieluiten käyttää, puhumattakaan nyt minusta itsestäni - pipoja on vähän liikaakin. Siksi tuumasinkin, että kunhan nyt tuon vielä työn alla olevan saan valmiiksi, taidan etsiä jonkin sopivan ja mukavan sytomyssyohjeen ja neuloa edes muutaman sellaisen - ainakin Kymenlaaksossa tuntuisi niille olevan tarvetta.

Niin, se sattunut syy on vain se, etten ole saanut viime aikoina ladattua kuviani Flickriin - syytä en ole ehtinyt enkä jaksanut suuresti selvitellä, ja voihan se olla, että aika olisi jo asian hoitanut. Mutta tällä kertaa mennään näin, kuvattomasti.

***

Perheen urheilu-uutiset kulkevat tuttua rataa: Esikoinen pelaa lätkää. Viime aikoina joukkue on pelannut sitä jopa menestyksekkäästi, sillä tämän vuoden puolella pelatuista kolmesta sarjapelistä on jokaisesta voitto tuotu kotiin. Ensin kaatui Grani kotonaan, sitten kävi KooKoo Nummelassa häviämässä ja eilen pojat kävivät voittamassa Blues EKS:n Laaksolahdessa (taisi muuten olla ehkä ensimmäinen kerta, kun Nups otti EKS:stä vieraissa voiton...). Kävelin Kuopuksen kanssa tyytyväisenä hallista parkkikselle, mutta en voinut olla ihmettelemättä paikallisen joukkueen kannattajasankaria, jolla oli varsin värikäs ja hyvin äänekäskin mielipide ottelun lopputuloksesta. En oikeastaan tiedä, kenelle se purkaus oli tarkoitettu, mutta hukkaan taisi mennä hyvät haistattelut. Olen melko varma, että nuorimies tunnisti minut Nupsin kannattajaksi, ja puhe oli sitärataa kenties juuri minun korviini tarkoitettukin, mutta minua lähinnä huvitti. Vaivoin hillitsin vain itseni, etten olisi huudellut perään kommenttia, että "kerro toki lisää kotikasvatuksestasi, toinen puoli Espoota ei vielä varmaan kuullut ihan jokaista osaamaasi naisten anatomian osa-aluetta... " Mutta voi, minähän olen itseni hyvin hillitsevä, keski-ikäinen rouvasihminen ja huutelin vain ihan hiljaa mielessäni.

Lumentulo on tosin saanut isännän ja Kuopuksenkin virittelemään yhteistä hiihtoharrastetta; Kuopukselle hankittiin syksymmällä uudet sukset ja sauvat, ja niitä piti viikonloppuna päästä kokeilemaan - tosin touhu tyssäsi alkuunsa, koska harjulla oli jotkin hiihtokisat eikä sinne silloin mahdu sekaan yhtään sunnuntaihiihtelijää. Mutta eiköhän tuo lumi sen verran nyt maassa pysy, että ehtivät ottaa uusiksi.

***

Niin, se alkanut uusi vuosi - tuokoon se teille jokaiselle mahdollisimman vähän vaikeuksia, harmeja ja vastoinkäymisiä. Niiden sijaan toivon sen tuovan onnea, iloa, lepoa sitä tarvitseville ja vauhtia sitä kaipaaville. Hyvää alkanutta vuotta 2012!

torstai, 22. joulukuu 2011

Joulun alla

Jouluun on enää kaksi yötä. Joulun valmistelut kesken ja minulla flunssa. No, sellaista se on, onneksi olen sentään lomalla. Muu perhe on flunssan kanssa räpiköinytkin jo menneen viikon ajan, joten korkea aika minun olikin jo tartunta saada... Joulusiivous ei siis nyt iske, joten taidan lykätä tänne muutaman kuvan viime kuukausina valmistuneista töistä.

Joskus aiemmin virkkasin itselleni Regian sukkalangasta huivin, ja nyt neuloin sille sitten kaveriksi pipon. Lisänä on mustaa saksalaista sukkalankaa, jonka nimeä en muista. Piposta tuli ihan jees, mutta eivät nämä värit minua oikein ole. Saa nähdä miten näille käy.

Päätin sitten kokeilla Novitan vastaavaa sukkalankaa ja kävin ostamassa  kerän, värinä Porkkana (ainakin luulen niin) . Tästä tuli enemmän minun väriseni, mutta elämän suuria paradoksejahan on se, että rrrakastan neuloa pipoja, mutta en tykkää käyttää niitä. No, niin kai se elämässä menee, tai siis ei koskaan mene, tasan ne onnenlahjat.

Sitten neuloin tälliasen ruskean Bandana Cowlin, jolle piti sitten saada pipokin kaveriksi. Säveltelin sitten jäljelle jääneestä ruskeasta ja vastaavasta mustasta tällaisen. Ainakin tuo lämmittää hyvin korvia, sillä koko ruskea-musta osuus on kirjoneuletta.

Isännälle neuloin syntymäpäivälahjaksi Cerus-huivin. Tämän neulominen laittoi hartiat koville - nehän ovat muutenkin kovilla neulomisen vuoksi, mutta joka kerroksella silmukoiden neulomatta jättäminen saa ainakin minut neulomaan ihan niskat körmyllään kuin kunnon ahvenella. Lankoina on seiskaveikan ja vastaavan vahvuisten lankojen jämiä (tämä on hyvä jämälankaprojekti), enkä vieläkään onnistunut tekemään isännän mielestä riittävän lyhyttä kaulaliinaa. No, seuraava Cerus lienee sopivampi, jos nyt ikinä teen isännälle yhtään mitään... hmph!

Osallistuin Ravelryssä jouluiseen parivaihtoon. Parinani oli Pirren, joka (ainakin minun mielessäni) oli hyvin "vaativa" vaihtopari - Pirre nimittäin on Etsy-kauppa Hopeasäikeen emäntä, joka siis itse värjää ja myy lankoja ja kuituja. Päätin siis heti, että lankapuolen jätän tässä vaihdossa vähemmälle. Pirre toivoi lahjakseen kauluria, ja väreiksi harmaata ja poltettua oranssia - värivalikoima myös omaan makuuni! Kun en sitten osannut päättää kummasta väristä tekisi, ratkaisin ongelmani tekemällä molemmista väreistä. Tämä harmaa on tehty Shawl Collared Cowlin ohjeella, ja lankana on mukavan pehmoinen Abuelitan Merino Silk, jota ostin Hakaniemen hallin Vihreästä vyyhdistä.

Toisen kaulurin neuloin Barbara Walkerilta löytyneellä neulemallilla itse säveltäen, sovittaen ja sanoittaen Malabrigon Merino Worstedista. Väri on Rhodesian, ja olen itselleni tehnyt tästä langasta pipon ja kaulurin.

Ja kauniiksi lopuksi ensimmäinen Wollmeise-huivini; malli on Hitchhiker. Liftarin neuloin ensimmäistä kertaa, mutta en viimeistä. Toinenkin liftari on jo valmistunut ja kolmas on puikoilla. Wollmeisesta ja tästä mallista voin sanoa vain, että loistavat! Huivi on ollut valmistumisestaan lähtien käytössä lähes koko ajan.

***

Kurkkukipu tuntuu pahenevan - taitaa olla aika taas mennä ja hakea kuumaa juotavaa. Taidan palata sohvalle televisiosarjan, sitruunateen ja kolmannen liftarini pariin. Ehkä ne olohuoneen puhtaat verhot ehtii silittää vielä huomennakin...

lauantai, 22. lokakuu 2011

Ei se maailma siihen loppunutkaan

Eilen illalla piti kaiketi jonkin ennustuksen mukaan tulla maailmanloppu. Ei sitä sitten tullutkaan, joten jatketaan vanhaan malliin...

Edellisen postaukseni jälkeen olen ehtinyt ahkeroida käsitöitäni valmiiksikin asti, ja jopa kuvattukin on... Kestäkää, hyvät lukijani, nyt on luvassa kohtuullisen kohtuuton kuvavyöry:

Joutessani neuloin Kristelin järjestämään keräykseen (Villaa ylle - keräys asunnottomille) jokusen pipon:

Kahdessa ylimmässä on lankana Isoveli, toiseksi alimmassa Moss Space ja alimmassa Lidlin 100 % villalanka. Eivät ehkä järin kauniita, mutta lämmittävyyshän näissä tärkeintä onkin. Mukaan keräykseen meni myös pari jo aiemmin neulottua pipoa, jotka ovat odotelleet uutta kotia.

Taisin jo edellisessä postauksessani kertoa, että Ravelryn puolella Kahelit-ryhmässä polkaistiin käyntiin Aakkoshaaste, jossa on kaheliin tapaan hyvin vapaat säännöt: lokakuussa aloitettiin A-kirjaimella alkavilla ohjeilla neulonta tai virkkaus. Turhantarkkoja ei sääntöjen suhteen olla, sillä Kaheliporukka on monella tapaa vapaamielistä... Omaksi ohjeekseni valikoitui kanssaneulojalta jossain vaiheessa lahjana saatu huiviohje Askew. Huivi on nimensä mukaisesti perin vinossa ja kallellaan vähän joka suuntaan, perinteisestä symmetrisestä kolmiohuivista ei tosiaankaan ole kyse! Minulle se sopii vallan mainiosti, olenhan itsekin vähän sinne sun tänne kallellaan...

Langaksi valikoitui keväällä neuleretriitin kirppispöydältä hankittu Lorna's Lacesin Shepherd Sock värissä Maple Grove. Kyllä tästä epäilemättä ruskaisen tuleentunut vaahteralehto mieleen tuleekin. Pätkävärjätty lanka ei ehkä tuo huivin muotoa kaikkein parhaimmalla tavalla esille, mutta en usko tämän olevan viimeinen Askew, joka puikoiltani lähti. Seuraava voi sitten ollakin jo yksivärinen.

Lokakuuta tuntui riittävän, ja koskapa Kuopus ilmaisi halunsa saada taas yhden äidin tekemän päänlämmittimen, ryhdyin tuumasta toimeen ja neuloin viime kevään lanka-alennusmyynneistä hamstratusta Temposta neidille uuden, hassun pipon:

Ainakin minulle itselleni pipo toi jokseenkin välittömästi mieleen merivuokon lonkeroineen, joten aakkoshaasteen kunniaksi ristin pipon komeasti erään merivuokkolajin latinankielisellä nimellä: tässä siis Actiniaria-pipo. Ihan vielä pipo ei ole päässyt tositoimiin, mutta sisätiloissa tapahtuneen koeajon perusteella neiti oli pipoonsa tyytyväinen.

Enempiä A-töitä en sitten viitsinytkään enää ryhtyä neulomaan, vaan käänsin katseeni kohti marraskuun haastetta ja B-kirjainta. Aikani ihmeteltyäni löysin Ravelrysta mukavan kaulurin ohjeen, ja tavoilleni uskollisena ohje veikin sitten mennessään. Tähän mennessä olen puikoilta päästänyt jo neljä Bandana Cowlia, tosin vasta kolme on päässyt kuviin, sillä viimeisin valmistui eilen yöllä.

Ylin kauluri on Zitronin käsinvärjättyä merinovillaa, kestovaippakaupan kautta meille päätynyttä, jota olen hillonnut ihkulankalaatikossani jo vuosia..  Keskimmäinen taas on sellainen käsityö, josta voin rehellisesti sanoa, että sen olen omin käsin tehnyt: langankin olen nimittäin ihan itse omilla pikku kätösilläni ja neulovalta ystävältä saadulla värttinällä kehrännyt - ja samalta ystävältä sain sen kuidun, josta tuon kehräsin. Alin taas on Kuopukselle ja samaa Tempoa kuin pipokin. Tämäkin on jo kelpuutettu.

***

Siinäpä niitä. Pitkästä aikaa kotiutin myös lankaa, jostain keskisen Euroopan perukoilta asti, mutta niistä sitten joskus toiste. Ei makeaa mahan täydeltä...

maanantai, 3. lokakuu 2011

Nyt on lokakuu ja minusta totisesti näkee sen

Kaksi ja puoli kuukautta blogihiljaisuutta, hohhei. Mitäpä sitä selittelemään.

Ei minulla edelleenkään suuria asioita ole käsiteltävänä. Käsitöitä olen tehnyt ja perhe-elämää viettänyt, töissä käynyt ja kerran Tallinnassakin piipahtanut (ei lankaostoksia esiteltävänä...). Tämä kesä ja syksy on ollut minulle opettavaista aikaa. Opettavaista siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan annoin itselleni luvan olla onnistumatta,  ja se on kuulkaas aika vapauttava asia, vaikka kyse ei ole sen kummemmasta kuin parin neuletempauksen epäonnistumisesta. Päätin viimein, että jätän tempaukset (ainakin pidemmät) sikseen ja neulon fiiliksen mukaan. Joten KYH ja KyJy jäivät kohdaltani torsoiksi, mutta ei mieleni ole siitä sen pahempi. Ne viimeiset KYHit, joita en valmiiksi saanut, taidan purkaa sen kummemmin selittelemättä. KyJyä varten aloitetuista töistä osa varmaan valmistuukin, osa taas ei. Mitäpä siitä. 

Lankavarastoani olen tarkastellut perin kriittisellä silmällä, ja laittanut jonkin verran lankoja myyntiin Ravelryn puolelle. Tallinnasta en tosiaankaan uusia hankkinut, Karnaluksiin kun en ehtinyt lähteä ja Liann Longadissa ei vaan mikään oikein iskenyt. Suurta lovea en varastoon ole vielä saanut aikaiseksi, sillä silloin tällöin sorrun Ravelryssä myös pienentämään muiden kanssaneulojien stasheja. Järkiperäistämistä tämä ehkä enemmän on - toivottavasti pääsen pikkuhiljaa eroon tästä rasittavasta sulovilenismistä.

Niin hyvin en ole vielä epäonnistumisistani opiksi ottanut, ettenkö voisi ravelryssä kuitenkin hypätä Kahelien porukan ihanasti boheeemeihin haasteisiin mukaan: nyt neulotaan ja virkataan aakkosten mukaan, lokakuussa A:lla alkavalla ohjeella. Minun lokakuun projektini on Askew -huivi, jonka langaksi valikoitui keväällä neuleretriitistä kotiutunut Lorna's Lacesin Shepherd Sport huikean syksyisessä väriteemassa Maple Grove. Huivi saattaa valmistua pikavauhdilla, sillä kaipaan jonkinlaista värienergiaa kipeästi lokakuun harmauteen...

 

torstai, 14. heinäkuu 2011

Se on lomaa nääs

Puolet lomasta on jo "lusittu". Liian nopeasti aika menee, mutta minkäs sille mahtaa. Ihan parhautta on tällainen lomailu, kun ei ole aikatauluja oikeastaan millekään, aamulla saa nukkua ja illalla valvoa... Muutun loma-aikana ihan murrosikäiseksi päivärytmini osalta.

Kun on tällaista löhölomailua, niin ehtii myös käsitöitä väkertää. KYHit ovat jääneet ihan paitsioon viime aikoina, mutta kyllä nuo kolme jäljellä olevaa pitää sisulla loppuun väkertää ennen määräajan päättymistä.

KyJy-töitä sen sijaan syntyy:

Nämä kolme pikkuliinaa ovat yhteensä KyJy#4. Aprikoosinvärinen on jotain tuntematonta puuvillalankaa, lahjoituksena rantautunutta, ja siniset ovat ihan Kotiväkeä. Pikkuhiljaa tuo värisarja alkaa täyttyä.

KyJy#7 on kolme kpl tiskirättejä. Tämä oli tarveneulontaa, mökillä ei (outoa kyllä) oikein rättejä ollut. Kuinka ollakaan ja onneksi olin matkalla ostanut pari kerää Red Heartin Eco Cotton Blendiä kokeeksi, ja toinen päätyi sitten heti räteiksi.

KyJy#11 on tuttua kauraa: Surface braid hat, johon värkkäsin sitten resorin tapaista virkaten. Tätä täytyy ehkä vähän kehitellä talvea varten, näistä voisi tulla ihan hauskoja piposia, kun vielä roiskaisisi tupsun tuonne päälaelle. Tämä on Samos Lollipopia ja lähtee todnäk sytomyssyksi.

KyJy#10 on ihan samaa sarjaa: sytomyssy Novitan Marinesta. Olen joskus jostain yhden kerän tätä pinkkiä löytänyt, tehnyt siitä jotain joskus, ja jäljelle oli jäänyt reilu puolikas. Siitä sitten virkkasin tämän.

Olisi minulla muutama muukin kuvattu, mutta KyJy-sääntöjen mukaan ne ovat vielä keskeneräisiä töitä, sillä vaaditut grammat eivät ole vielä koossa. Hmph, 6 grammaa painavia pikkuliinoja saa kyllä virkata aika monta siihen 50 grammaan...

***

Olen taas sortunut lankaostoksiin, ja olen saanut myös postitse lankaa lahjaksi. Avasin Ravelryssä suuni, kun inhokkilangoista puhuttiin, ja kerroin, että annan mieluusti kodin karkealle Raggegarnille, sillä se on kokemukseni mukaan hyvää mattolankaa. No, puoli kiloa sitä jo tupsahti ystävälliseltä kanssaneulojalta, ja lisää on kaiketi vielä tulossa. Matto voisikin olla hyvä KyJy-työ, kun vasta jouluna pitää olla valmista...

Matkaillessani kodin ja mökin väliä on eteen sattunut myös lanka-alennusmyyntejä. Niistä on kotiutunut nyt 800 g luonnonvalkoista ticoticoa (värjättäväksi) ja 1 200 g Eco Cottonia - kiva lanka eikä ole ollut hinnallakaan pilattu (2 e/100g). Joten lankavarasto on taas kasvanut parin-kolmen kilon verran. Täytynee taas kohta ryhtyä harrastamaan tehoneulontaa.

Loman loppupäiviin olen suunnitellut parakin tehosiivousta. Aloittelin hommaa jo kertaalleen, mutta en päässyt kovin pitkälle. Mutta toistaiseksi on vielä löhölomailun vuoro...