Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, lapset ja ylioppilaat on juhlittu ja päästetty kirmaamaan kesälaitumille... Meillä Kuopus lähti suoraan omista päättäjäisistään isänsä kanssa mummulaan keskiseen Suomeen ja palaa ensi viikonloppuna taas isänsä matkassa takaisin.

Minä jäin Esikoisen kanssa kahden ihmettelemään elämää. Ensin suuntasimme kummityttöni yo-juhliin Järvenpäähän. Eniron reittikartan mukaan suunnistimme sellaisia kinttupolkuja pitkin, että hetkittäin meinasi usko loppua, mutta perille päästiin ja jopa ihan luvattuna aikanakin. Kummitytön mustalle lahjahuiville kävi perinteisen kehnosti, huivi oli hyvää vauhtia valmistumassa, mutta sitten pääsin pitsiosuuteen. Kun laskee yhtälöön mukaan myöhäisen illayön, mustan langan ja hajamielisen neulojan, saa lopputulemaksi käsittämättömän näköisen pitsimörvelön ja poikkeuksellisesn hyvin itsensä hillinneen keskiäkäisen, joka tyynesti siirsi huivitekeleen koriin ja meni nukkumaan. Ja antoi sitten kummitytölle lahjaksi tämän, jo aiemmin valmistuneen huivin:

Tämän piti olla ihan oma huivini, mutta syystä ja toisesta se ei koskaan päätynyt käyttööni vaan etsiytyi siihen laatikkoon, jossa majailevat toistaiseksi vailla kotia olevat valmiit työt. Vasta valmistunut neiti oli kyllä hyvin iloinen huivista ja piti väristäkin kovasti. Huivin lisäksi toki muistin myös rahalahjalla, josta toivottavasti on myös iloa.

Luulin, ettei Esikoinen välittäisi moisista juhlista, joten lupailin, että lähdemme kotiin hyvissä ajoin, mutta luuloni oli ihan turha - minä olisin jo lähtenyt kotiin, mutta Esikoinen halusi jäädä. Pakko oli kuitenkin sitten lähteä puoli kuuden tienoissa, että ehdimme vielä kauppaan. Kotona olimmekin sitten vasta seitsemän aikaan iltasella.

***

Eilen aamulla nautin siitä, että sain nukkua pitkään. Esikoinen kävi ovella kääntyilemässä ja kyselemässä lupaa pelata pleikkaa jne, ja minä vain käänsin kylkeä ja uinailin, kunnes puoli kymmenen maissa nuori herra alkoi jo käydä vaativaksi. Jostain kumman syystä innostuimme sitten siivoamaan hänen huonettaan kesäkuntoon. Pakkasimme koulukirjat laatikkoon ja järjestelimme muutenkin huoneen kuntoon, kävimme läpi serkuilta tulleen vaatteet ja totesimme, ettei tänä kesänä tarvitse uusia T-paitoja juuri ostaa. Pyyhimme pölyt ja imuroimme, tuuletimme vuodevaatteet ja hupsista vaan, kyllä on siisti ja raikas huone, Esikoistakin nauratti, kun hän ihaili tyhjää kirjoituspöytäänsä, jonka pintaa ei ole viime kuukausien aikana juuri näkynytkään. Kyllä nyt kelpaa.

Ei se siivous ihan ilman kommelluksiakaan sujunut... Sain päähäni siivota myös muun huushollin hieman parempaan kuosiin, sillä viime viikko oli aikamoista haipakkata eikä siinä juuri ehtinyt pölyrätin kanssa kulkea. Päätin ihan ensitöikseni polttaa leivinuunin alle kertyneet pahviroskat pois, mutta sepäs olikin vikatikki. Uuni ei suostunutkaan vetämään oltuaan jo jonkin aikaa ihan käyttämättä, ja savua puski sisään tolkuttomasti. Meikäläiseltä alkoi mennä hermot ja soittelin kiukuissani isännän perään, ja sainkin sitten vähän neuvoja, joilla lopulta sain uunin vetämään ja roskat poltettua, mutta siihen mennessä oli koko huusholli jo savustettu niin, että edelleen siellä viipyilee viehkeä palvisaunan tuoksu, vaikka koko loppupäivän oli jokainen uksi auki. Esikoinen joutui oleilemaan pihalla, sillä savu kävi hänen henkeensä tosi pahasti. Minun oli pakko sisällä olla ja uunin luona puuhata, mutta sekin onnistui vain siten, että kostutin pienen huivin ja sidoin sen suun ja nenän eteen ja hengittelin vain sen läpi. Juu, tämän siitä saa kun lykkäsee urbaanin lapsosen maalle elämään...

No, siivottua sain, pyykkiä tuli pestyä ja vuodevaatteita ulkoilutettua, ja Esikoisen päästin kavereiden luo kyläilemään, ettei ollut jaloissa siivouksen loppuvaiheessa. Kilokaupalla (tai ainakin siltä tuntui) imuroin hiekkaa eteisistämme (eikä edellisestä imuroinnista ollut kuin reilu viikko!) ja eteisen mattojen pudistelun jälkeen olin itsekin yltä päältä hiekassa. Olisipa asfaltoitu piha...

Lopulta huusholli oli valmis ja niin olin sitten minäkin. Raahasin itseni suihkuun ja istahdin tietokoneen ääreen, mutta sitten lapsi soitteli, että haluaisi mennä frisbee-golfia pelaamaan, ja minä lupasin viedä kiekot ja juotavaa pelipaikalle. Siinä samalla kävin sitten tankkaamassa skootterin ja maitoa ostamassa, ja palasin kotiin nauttimaan puhtaasta, joskin vienosti savuntuoksuisesta huushollista. Tänään täytynee käydä kaupassa ostamassa ilmanraikastinta, sillä savuntuoksuun kyllästyy kummasti...

***

Käsitöiden suhteen päätin lakata stressaamasta nyt, kun opettajienkin lahjat valmistuivat ajoissa (siis edellisenä iltana ennen kevätjuhlaa)... Tällaiselta näyttävät Evitasta neulotut Persikkavaahdot:

Tuo puhtaanvalkoinen oli Esikoisen nuorelle opettajalle ja takana olevat luonnonvalkoiset Kuopuksen opettajalle ja kouluavustajalle. Lankana kaikissa siis Zitronin Evita ja puhtaanvalkoiseen lankaa meni 41 g, luonnonvalkoisiin 35 g kumpaankin. Kaikista langoista jäi siis harmittavaiset pienet nöttöset, mutta eiköhän noista evitan jämistä kohta jo saa jotain tehtyäkin...

Musta huivi joutui siis paitsioon, en ole vielä jaksanut ryhtyä pitsiosuutta purkamaan, mutta sekin homma on sitten joskus edessä. Roosanväristä huivia jatkoin eilen illalla, kun muut pikkutyöt olin saanut käsistäni pois. Arvaattekos mitä neuloin?

Pari uutta tiskirättiä tuli väsättyä. Tuota vihreätä tikuttelin Tukholmanreissulla, mutta valmiiksi se tuli vasta kotona. Ja oikeanpuoleisen aloitin perjantai-iltana, kun pääsin opettajien pipoista eroon. Vihreä on jotain todella vanhaa puuvillalankaa, todennäköisesti Novitan Oklahomaa, ja oikeanpuoleisessa taas on punaisen ja vaaleansinisen Suvin jämiä. Tarpeeseen tulevat, eilisen siivouksen aikana jo ehdin ihmetellä, että miten ihmeessä näistä räteistä taas tuli puutetta, kun niitä kului siivouksessa puolen tusinaa.

Ei näissä mitään mallia ollut, vihreässä neuloin Broken Ribiä eli eka kerros 1o, 1n ja seuraava pelkästään nurin. Ja sinipunainen on ainaoikeaa. Vihreään meni lankaa 24 g ja sinipunaiseen 28 g. On tämä kulutus taas ollut huikeaa...

Tämän viikon teemaksi minun piti ottaa Fufoilu, ja ainakin tänä iltana täytyy sen verran fufoilla, että teen loppuun kummitytön boleron. Neiti tulee nimittäin huomenna äitinsä kanssa saunomaan, ja katsotaan sitten, sopiiko bolero enää päälle ja onko sille käyttöä. Ja ehkä päästään myös katsomaan, mitä mukavaa voisin kesän aikana neuloa tai virkata hänelle elokuussa olevaa synttäriä varten!