Hieno suunnitelmani kuoronjohtajan syntymäpäivälahjaksi koki nolon lopun: materiaali teki tepposet eli mörvelöhän sieltä pesukoneesta ulos sukeutui. Nuottiviivastosta ei tietoakaan, ainoastaan epämääräisen harmaata syheröä. Joten Wily E. Coyoten kuolemattomia sanoja lainatakseni: "Back to the drawingboard!" On muuten suosikkihahmojani, uskomaton esimerkki lannistumattomasta tahdosta ja yrittämisestä...  No, epäonnistumiset tulee aina kääntää voitoksi, joten päätin, että mörvelöstä saa muotoutua käsilaukku. Neuloin siis lisäosan, I-cordilla olkahihnan ja huovutin sen eilen koneessa. Nyt ovat osat valmiina, tänään tai huomenna sitten kasaan laukun ja kerron täälläkin kuvallisen tarinan laukun synnystä.

Sain noista Novitan rottinkikahvoista hyvän idean myös äitini syntymäpäivälahjaksi: kaivelin esiin pussillisen kauan tarkoitustaan odottanutta Novitan Jumbo Softia, etsin Barbara Walkerin varastoista sopivan tiiviin neulemallin ja aloin neuloa äidilleni kevätkassia. Koska laukku on väriltään valkoinen, kiinnitän laukkuosan kahvoihin napeilla, jolloin kassi on helppo pesaista - en usko noiden rottinkikahvojen kestävän ainakaan kovin montaa pesua - ja jos kassiin kyllästyy, voi aina neuloa tai virkata uuden kassiosan. Vielä on mietinnässä se, tuleeko laukkuun vuoria, ja jos tulee, mistä materiaalista sen teen. Napit minun täytyy luultavasti käydä ostamassa tänään, sillä sieluni silmin näen laukussa vaaleanruskeat puunapit, ja niitä tarvitaan ainakin kahdeksan kappaletta, ja sellaisia en usko omista varastoistani löytyvän.  Ja nappeja löytyy Nummelasta vain yhdestä paikasta, joten siellä voin samalla vilkaista, josko löytyisi sopivaa vuorikangasta. Minulla ei ole ompelukonetta, joten mieluusti tarvitsisin sellaista kangasta, jota ei tarvitse sen kummemmin huolitella. Vuori olisi kyllä hyvä juttu, sillä siihen voisi myös ommella edes yhden sisätaskun.

Lisäksi on vielä pohdittava, jätänkö laukun yksiväriseksi vai pujottelenko ulkopuolelle esim. jotain nauhaa koristeeksi, sillä mallineule sallisi näppärästi sellaisenkin... Monta juttua pitää vielä ratkaista, mutta tässä on viikonloppu aikaa, äidin syntymäpäivä on maanantaina.

Näin meillä onkin siis yllättäen laukkutehdas täällä kotona. Kuoronjohtajan synttärilahja vain edelleen askarruttaa: pitäisikö kokeilla tuota ideaa toisenlaisella huopuvalla langalla vai annanko jo periksi? Nyt tulevat myös lankavaraston rajat vastaan, sillä jos minulla on valkoista huopuvaa lankaa, ei ole mustaa samanlaista - ja mitä sitten tapahtuu, jos alan sekoittaa erilaisia huopuvia keskenään? Enempiä mörvelöitä en nimittäin enää viitsisi katsella. Fritidsgarn olisi luultavasti parempaa tuohon huovutukseen, mutta sitä minulla ei ole valkoisena, mustaa taitaa vielä vähän olla jäljellä, ainakin nuottiviivaston verran. Hohhoijaa, tätä pohtimista!

Pieni syrjähyppy käsityöasioista vallan muualle: katsoin eilen dvd:ltä uusimman Bondin, jota en koskaan saanut aikaiseksi lähteä teatteriin asti katsomaan, ja olin aivan myyty: Daniel Craig peittoaa jopa ikiaikaisen Bond-suosikkini Sean Conneryn... huh! Itse leffa oli bondiksi miellyttävän hidastempoinen, ja one-lineritkin tällä kertaa osuvia eikä niitä ryöstöviljelty viime vuosien tapaan. Myös mustavalkoisen kuvan käyttö tehokeinona oli silmääni miellyttävää. Lisäksi tykkään aivan valtaisasti Dame Judi Denchistä, ja naispuolisen M:n rooli sopii hänelle hyvin. Bondin ja hänen pomonsa välinen erikoinen kemia on herkullista katsottavaa!