... on tässä rakkineessa, siis Keskiäkäisessä. Mistähän saisi päivityksen???

Ja selvästi olevinaan liian vähän töitä, kun rupean rustaamaan jo toista postausta samalle päivälle, ja vielä köykäisemmin eväin kuin edellistä. Mutta olkoon, kun tuli mieleen.

Niin, piti siis vain kertomani, että eilinen käsityököyhyys johtui mm. siitä, että ryhdyin tutkimaan lankalaatikoitani siinä toivossa, että sieltä kävelisi vastaan jokin muukin vaihtoehto tuon lasten serkkutyttösen ponchoon kuin ne pinkit Lanettit, joita tiesin siellä majailevan. Siis lankaahan on, mutta enhän minä hyvänen aika ostele lankaa periaatteessa kuin itseäni varten... Siis kivoja pikkutyttöjen värejä olisi mm. Samos-laatikossa ja muiden puuvillojen seassa, mutta ei villaisissa. Ja kyllä nyt tähän aikaan vuodesta pitää olla villaa (ylle). Mutta lapsella villan pitää olla kutiamatonta, eli merinoa tarttis olla. No. Onhan niitä merinoitakin ja pehmoisenpehmoisia villoja muitakin, mutta ei pikkutytön väreissä. No, Lanettit on kaivettu esiin ja ne odottavat vuoroansa puikoille... Mieluummin kyllä neuloisin aivan muunlaisia värejä, vaikkapa jotain kaunista toffeenruskeaa tai kauniin kirsikanpunaista tai harmahtavaa taittuvaa lilaa, mutta ei kuulkaa keskiäkäisen laatikoissa sellaisia värejä ole! Missä lie mielenhäiriössä olen nuo pinkit Lanettitkaan ostanut...

Muita löytöjä sen sijaan tein ihan kummasti... Kaivelin huopuvien villojen säilöjä, ja tuumin, että pitäisi varmaan saada jostain vyyhteämiskaveri, kun monet langat ovat edelleen vyyhdillä odottamassa pääsyä edes keräksi asti. Viime vuoden Lohjan markkinoilta olen ostanut valkoista paksua hahtuvavillaa, ja ihanaa sateenkaarenväristäkin, ja mahtavaa huivilangaksi soveltuvaa ruskaruskeaa villalankaa. Ja kantalankakaupastani tarjousvilloja, jotka on erityisesti ajateltu tossuiksi... (tee merkintä takaraivoon: virkkausringillä on tossukuu, nyt äkkiä tossuja vääntämään!) Ja ihkulankalaatikoissa odottavat virolaiset villat, edelleen vyyhdillä... ja keväällä ostetut naminamimerinot - edelleen vyyhdeillä.

Muutenkin huomasin äkkiä itsessäni omituisen Klonkku-efektin. Hiplasin lankojani, silmät teevadin kokoisiksi laajentuneina, miettien tekisinkö pikkuneidille tuosta... tai tuosta, mutta nappasin langat äkkiä piiloon, laitoin kannet laatikoiden päälle ja melkein istuin niiden päälle sähisten: "It's mine, mineminemine... My precious!" Hmmm... Juu. Tiedän, Wool-laatikossa on kivaa roosan väristä woolia, jota ostin ihan sillai alennusmyynnistä ajatuksella, että onpahan sitten, jos tarvitsee just roosan väristä lankaa pikkutytölle... - ja nyt kun tarttis, haudon sitä lankaa kuin pahinkin kitupiikki! On lilaakin woolia, mutta kun minun piti sitä värjätä... Ja on ihanan oranssia vanhaa merinowoolia ja uudempaa hennomman oranssia, joista saisi kivan jutun yhdessä... mutta kun haluan niistä itselleni jotain...

Taidan mennä nurkkaan häpeämään. Minusta on tullut lankakitupiikki. Pelagia Ankka. Seuraavaksi on kai vuorossa menneiden vuosien lankahaamut, jotka tulevat minua joulyönä vainoamaan...