Päätettiin sitten porukalla harrastaa vähän kotimaan matkailua, ja porhallettiin tänään Hiittisiin. Kuopus kävi siellä toukokuussa erityisluokkien luokkaretkellä, ja hehkutteli tuota Rosalan viikinkikeskusta siihen malliin, että me muut tulimme kateudesta vihreiksi ja päätimme myös haluta sinne. Joten tänä aamuna noustiin sitten lomalaisille ennenkuulumattoman aikaiseen vuorokaudenaikaan (6.30), tehtiin rutosti evästä ja pakkauduttiin siihen suurempaan perheautoon.

Tankkauskin piti vielä tehdä matkan alkajaisiksi, ja sitten päästiin huristamaan hangontietä, Karjaan kautta minkälie pienien ja ruotsinkielisten länsiuusmaalaisten kuntien kautta Kemiöön. Siinä vaiheessa alkoi hieman olla pientä kutinaa siitä, ettei ehkä ehdittäisi Hiittisiin menevään vuorolaivaan, jonka piti lähteä klo 10.00, ja sitä ennen piti vielä ylittää yksi salmi lossilla, joista viimeinen mahdollinen lähtisi 9.40. Vielä klo 9.30 olimme n. 10 km:n päässä lossista... Alan epäillä, että lossiralli on paikallisten vakiohuvitus, sillä tuskinpa me olemme ainoa perhekunta, joka on tuollaisella max 80 km tunnissa sallivalla, hieman rospuuttokunnossa olevalla asfalttitiellä hurjastellut aika paljon lujempaa... *punastus* Aviosiippa oli jo valmis luovuttamaan, mutta minä sanoin, että ajetaan lossille asti ja katsotaan kuinka käy... Saavuimme lossirantaan juuri, kun se rantautui ja päästi kyydissään olleet autot pois. Kello oli 9.44, olimme 4 minuuttia myöhässä - ja niin onneksi oli lossikin!

Sitten olikin enää vuorossa pikataival, noin 7 km vuorolaivan laituriin. Siitä selvittiin muutamassa minuutissa, klo 9.55 olimme laiturissa - mutta missä laiva??? Aviosiippa kävi katsomassa aikataulua, ja tuli punastellen takaisin - hän oli netistä katsonut lähtöajan Hiittisten päästä - seuraava laiva Hiittisiin päin lähtisi klo 12.00. Olimme siis ERITTÄIN hyvissä ajoin paikalla. No, eihän tämä mitään, pienessä tihkusateessa lähdimme sitten katselemaan maisemia Kasnäsin satamassa ja kävelimme luontokeskus Sinisimpukkaan, joka olikin yllättävän positiivinen kokemus, niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Tulipahan opittua taas paljon uutta Itämeren luonnosta.

Niin, tässä vaiheessa toki kuuluisi esitellä niitä reissun valokuvia... *syvä hiljaisuus* Olin kerrankin varautunut räpsimään oikein reippaasti kuvia ja esittelemään niitä täälläkin... Kamera muistuikin ottaa mukaan, ja aamulla räpsäisin sen oikein latautumaankin, ettei homma menisi kuralle... Mutta kun matkan päällä tempaisin kameran esiin ja yritin ottaa kuvaa, ei se pentele inahtanutkaan. Akku oli simahtanut latauksesta huolimatta, joten ei kuvia, tälläkään kertaa.

Söimme eväitä autossa istuen, pääsimme hyvälle paikalle vuorolaivaan ja matka jatkui... Näin Helsingissä ikänsä viettäneelle ja maailman epärehellisyyteen tottuneelle vuorolaivan kahvio oli huikea kulttuurishokki: ei ristinsielua, pienellä tiskillä vain kahviautomaatti, kylmäkaapissa mm. kolmioleipiä ja pakastimessa jäätelöitä. Kaikissa hinnat selkeästi esillä ja tiskillä vaaleanpunainen kassalipas (no, kuitenkin lukittu sentään...) sekä valkoinen kahvimuki, jossa olivat 2 euroa pienemmät rahat. Siihen sai maksaa ostoksensa. Tajutonta! Rehellisyys siis elää edelleen maailmassa... =)

Laivan rantauduttua suuntasimme heti Rosalaan. Viikinkikeskus löytyi helposti, maksoimme kohtuullisen sisäänpääsymaksun ja pääsimme syventymään viikinkien elämään. Reilun tunnin vierailun jälkeen olimmekin jo valmiit siirtymään muualle - ehkäpä paikka viehättää enemmänkin juuri kouluikäistä, ja luokkaretkipäivänä paikalla oli monenlaista oheisohjelmaa, jota ei satunnaisille matkailijoille järjestetä. Puolentoista viikon päästä paikalla on viikinkimarkkinat, joten silloin siellä on varmasti enemmänkin menoa ja meininkiä - mutta opettavaista ja mukavaa siellä oli nytkin.

Ajelimme myös saaren tai itse asiassa toisen saaren eli Hiittisten kirkonkylään, ja kävimme katsomassa paikallisen kahvilan ja kauniin puukirkon (nettisivujen mukaan Suomen toiseksi vanhin puinen ristikirkko).Kävelimme pitkän tovin kirkkoa ympäröivällä hautausmaalla ihailemassa erikoisia nimiä ja ammatteja. Sitten suuntasimmekin taas takaisin klo 16 vuorolaivalle, takaisin Kemiöön ja Saloon. Salossa kävimme syömässä, ja sieltä palasimme kotiin.

Niin, käsityökin toki oli matkassa mukana, kun kaikenlaista odottelua ja autossa istumista oli niin paljon... Tempaisin eilen illalla aikansa odotelleet Regian silkkisukkalangat ( 2 kerää) ja virkkuukoukun mukaani, ja ryhdyin virkkaamaan sellaista melkein perusisoäidinneliötekniikalla toteutettavaa huivia. Ajattelin, että 400 metriä lankaa riittäisi jo ihan reippaaseen huiviin, mutta toisin kävi - huivi on vielä ihan tynkä ja lanka uhkaa jo loppua ihan käsiin. Purkamaan en sitä suostu, joten jäljellä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko ostan lisää lankaa tai käytän jotain muuta lankaa kaveriksi. Tuo toisen langan käyttäminen kaverina ei tunnu yhtään mukavalta vaihtoehdolta, sillä haluaisin tuosta yksivärisen huivin. Joten uutta lankaa ostamaan! Langan ostamiseen on kaksi vaihtoehtoa: tilata nettikaupasta tai ajella huomenna Tapiolaan lankakauppaan... En nimittäin tiedä, saako tuota lankaa Lohjalta mistään, ainakaan Nummelasta sitä ei saa. Jos tilaan nettikaupasta, lanka tulee ollessamme poissa, eli ei hyvä vaihtoehto ollenkaan! Sitäpaitsi, tylsää jättää tuo kesken... Joten ei taida olla vaihtoehtoja: joko ostan lisää lankaa huomenna tai jätän huivin keskeneräisenä odottamaan seuraavaa kotiinpaluuta. Sitten on kuitenkin jo Tapiolan lankakauppa lomalla, joten nettikauppa on siinä vaiheessa ainoa vaihtoehto - ja mistä sen tietää, onko sielläkään juuri tuota farkunsinistä myynnissä??? Voe rähmän rähmä!